- leikkasin spanielin jalkakarvat. en tajua mitä spennailin näinkin kauan, mutta koiran hoito helpotti tuhannesti. sillä on ollut sellaset alf-tyyliset pentukarvat jaloissa, mutta nyt ne on historiaa. mun trimmaustaidolla piski näyttää koiramaailman kummajaiselta, mutta nyt kyllä käytännöllisyys kulkee kaukana kauneuden edellä. plussana asiassa on ollut esikon hervoton naureskelu aina kun se näkee koiran.
- poikulin kuherruskausi soseiden kanssa on ohi. sitä rupeaa selkeäsi korpeamaan erilaisten mössöjen lappaminen sen suuhun. hushiiteen se sylkee outoja makuja. tissimaitokin on vähän out, kun ei laiskiainen millään jaksa imuttaa tarpeeksi tehokkaasti, ja sekös on hermostuttavaa. sekä mammasta että pojasta.
- hääasiaa on puhuttu eteenpäin. keskustelut on jäissä sukunimiasian kanssa. muru ehdotteli mulle sen sukunimeä, mutta mä en omastani luovu. enkä kai voikaan, kun muita huoltajia vailla olevat lapset jäis ehdottomasti mun nimelle, niin mulla ei voi olla muuta nimeä. murun etunimi kuulostaa hassulta mun sukunimen kanssa, mutta niin kuulostaa muutkin variaatiot. että se ei ole mikään peruste. kyllä korva tottuu. ukkini on aikanaan ollut tosi harmissaan sukunimensä "kuolemisesta" koska sen perillisiä oli suomessa vaan kymmenkunta tyttöä. meitä ei edes ole muita kun omat porukat, ja ihanalle ukille uskollisena kaikki muut tytöt on pitäneet tyttönimensä. niin aion minäkin. muuten murulla on omat suunnitelmat miten hääjärjestelyt toimitetaan, joten löin sille vaan oman budjettini ja ehdotukseni tiskiin ja odotan seuraavaa askelta. saa nähdä koska asian tiimoilta jotakin tapahtuu. lasten huoltoasiat odottaa myös selkiintymistä. haetaanko oheishuoltajuutta, vai odotetaanko rekisteriä ja adoptiota... senkin näyttää aika. tuntuu tosi villiltä ajatukselta että nuo lapset olis ihan virallisesti mein yhteisiä. pelottavaakin se on. mä olen niin omapitäväinen ja tottunut hoitamaan asiat "itse", niin mitähän käy jos/kun toisella on virallinen oikeus päättää, huoltaa ja hoitaa. jännä nähä.
- tänään on myös päivä jolloin siirryn omissa kirjoissani paskamutsikerhoon jälleen kerran. vien lapseni yöhoitoon. ja stressi on melkoinen. kummitätini, joka on samalla mytyn kummitäti, ottaa lapset luokseen, jotta saamme murun kanssa viettää vappuaattoiltaa kaksin. ruttunaama on iloissaan menossa, ja on ekstratyytyväinen kun veli vekkuli seuraa peesissä. uskon että tätsy pärjää hyvinkin, niin kauan kun maitoa ja velliä pojalle riittää. mutta entäs minä??
- ja vielä palaan aiheeseen johon ei mun pitänyt nokkaani lykätä. ilmeisesti etäterveiseni eivät menneet tätä kautta perille, niin vielä kaakatan aiheesta lisää. eksäni nyksä voisi nyt ihan ottaa rauhan ja levon, ja lopettaa asioiden härkkimisen ja vatkaamisen. myöskään kaupungilla ei tarvitse huudella kuinka katkeria ja vihaisia ihmisiä me olemme, koska asialla ei ole todellisuuspohjaa ollenkaan. on aika omanapaista olettaa että olemme kiinnostuneet, tai tässä arjen ja toistemme pyörittämisen keskellä, jaksaisimme edes välittää muiden asioista. muru on vetänyt oman linjansa ystävyydelle tiettyjen periaatteiden takia, ja asia nyt vaan on niin. ainoa joka sen päätä voi edes yrittää kääntää, olen minä. ja kukaan ei ole multa sitä pyytänyt. mutta siinä vaiheessa kun mun läheisistä aletaan epätotuuksia huudella tai sitä käydään mustamaalaamaan sen jääräpäisyyden tai periaatteellisuuden vuoksi, alkaa mulla keittää. ja sitten tämä asia alkaa olemaan myös MINUN asiani.
- mua raivostuttaa nää lesbojen pienet piirit, ja mua raivostuttaa ihmiset jotka sotkeutuu asioihin jotka ei niille kuulu. edes kermaperseiden ei tarvitse saada elämässään kaikkea, kuten ansaitsematonta ystävyyttä. ei sillä että mun mielestä mitään rikollista taikka tyhmää olis tapahtunut, mutta ainiin, eihän MUN mielipidettä mihinkään oltukaan kysytty. että jepjep. pyörikää te piireissänne, ja koittakaa ymmärtää se että meille eräille ihan riittää toisemme, ja omat ystävämme.
- ja p.s. kesken ravintolaillan, kun viimein olemme kahden liikkeelle päässeet, ei asiasta kannata tulla mua haastattelemaan. murua ei ensinkään, mutta nyt ei myöskään minua. olen puhunut. nyt vaikenen.
ja kaikille äskeisestä osattomille: iloista vappua täältä omatekosiman, peppipitkätossun ja herrahiiren valtakunnasta. serpentiinit on viritelty ja ilmapalloja puhallellaan. vappuvapailla meillä paistetaan munkkeja, syödään naksuja, piknikeillään ja kannetaan paskaa*
* aiheesta lisää myöhemmin, osiossa kasvimaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti