rullaa

nyt rullaa hyvin. jo ties monetta päivää. se on huisia kuinka sitä aina tekee olettamuksen "no nyt tää on aina tällästä." (helppoa tai vaikeeta), kun tosiasiassa tilanteet muuttuu päälaelleen aika ajoin kuitenkin.

poikuli maiskuttelee soseita tyytyväisenä, noin 2tl/kerta. ja illalla ottaa velliä tissinsivuun. rintamaitoa tarjotaan edelleen kaikkiin kitinöihin, mutta poika sitä tahtoo syödä ainoastaan kun herää päikkäreiltä. yösyttöjä on kaksi, kello 23 ja 3.

poika juttelee, ilkamoi ja ottaa kontaktia. sillä on suuri repertuaari erilaisia ääniä ja ilmeitä, joita se esittelee erimoisissa kombinaatioissa. sulosinta on musta hervoton naurunrätkätys kun kutsun sitä nakiksi. ja sellanen analyyttinen ilme naamalla tilitetty "wääh,bä,bääh" joka tulee kuuluville sisäänhengityksen mukana. ja tietty aito ilahtuminen kun se saa ystävällisellä huutelulla jonkun ilmaantumaan lähettyville.

se tarttuu apinan lailla kiinni muhun roikkumaan kun olen vieressä. kun vauvaa harmittaa, se määkäsee pienen lampaan lailla, ja alkaa sitten vinkua kun pieni porsas. karjuhuutoa tulee oikeestaan vaan siinä tapauksessa jos naama kolkkaa konttausyrityksissä lattiaan. tyyppi on saanut lisänimen "hosuli" koska se on jatkuvasti jonkunsorttisessa liikkeessä. viuhtoo, huitoo, heiluu, ryömii, pyörii, heiluttelee, pomppii.

ihmeelliseltä tuntuu edelleen että olen saanut aidon ihmisen, uuden persoonan ja paljon rakastettavaa elämääni. mä olen siunattu saadessani hoitaa ihmisen alkua, seurata sen kehitystä, saadessani rakastaa sitä täysiä ja saada siltä kiintymystä takaisin. ja upeeta musta on myös se että osaan nauttia tästä ajasta, ja tiedän kuinka ainutkertaista tää on. vaikeuksineen, uniongelmineen ja onnenmuruineen. mun rakkaus tuota lasta kohtaan ei ole mun tai sen unenlaadusta kiinni, mutta jaksamiseen ja siihen omaan pärjäämisen tunteeseen ja itsenirakastamiseen noiden perushoidollisten asioiden onnistumisella on iso merkitys.

parisuhdekin alkaa oleen normitilassa. mä jo kiivin täällä seinille kun murulla on ollut horatiokausi päällä. iltasin se on kireiden leukaperien välistä just just pystynyt murisemaan  "...joojoorakastanrakastan...eikämuamikäänvaivaa..." eilen oli aika laadukas parisuhteenpalautusilta. yli puolenyön meni aika jutellessa ja musitellessa. mua riipineet ristiriitaset paineetkin helpotti kummasti kun sain niistä rauhallisessa tilanteessa puhuttua. olen itsestäni jopa ylpeä. olen löytänyt räiskähtelevän kuoreni alta kivan ja rauhallisen sovittelijan, joka punnitsee sanansa huolella ja yrittää positiivisen kautta. en olisi entisissä elämissäni voinut kuvitellakaan tälläistä kokevani itseni kanssa. muutenkin tuon ihmisen kanssa asiat on niin uutta. sille mun on helppo puhua kaikesta, ja vaikka tulisi riitaa, niin sillä on harvinainen kyky myös riidan keskellä sanoa positiivisia asioita.



ja pakko vielä tunkea nokka muiden asiohin. etäterveisinä täältä, että kyllä eräs tietää millaisen ihmisen kanssa on tekemisissä. että älä nyt sössi kaikkea, kun ei ole tarpeen. täällä kaikki hyvin ja onnellisesti. toivottavasti sielläkin. tän henkilökohtaisemmin en sekaannu tähänkään asiaan. mä olen kattokaas jo aikuinen, ja mulla on oma elämä. ha det bra allesammen.