ruttu on harmistunut veljensä puolesta, kun se ei saa vielä suklaamunia. "sä saat sitten veikka näitä kun sulla tulee hampaat." se koittaa lohduttaa.
meillä on pääsiäisviikolla ollut tytöille munankuoret, joihin yöllä ilmaantuu joku pieni ylläri. ruttua on ilahduttanut ekapäivinä sellaset pienet ruohomunat. se on huvittava näky, kun pöllähtäneenä, ja tuskin heränneenä suklaamunien voima vetää sen liikkeelle sängystä. salamana se juoksee tukka sekasin ja silmät puolitangossa, huonekaluihn törmäten katsomaan onko kuorissa jotakin. "talkistan mun munan, talkistan mun munan." se sopottaa mennessään.
eilen aamulla yllätys oli melkoinen kun kuorissa odottikin röllimuna. "siis en voi uskoa että lölli on käynyt tänne munimassa." se sanoo. "ennen tänne on muninu vaan tiput ja puput!"
tarinoiden ja tarujen voima on aika mahtava. lapset tuntuu haluavan uskoa yllätyksiin, ihmeisiin ja iloisiin asioihin. mä en ole ruttua juurikaan millään höpölöpöillä vedättänyt (joulupukki yms.), ja vaikka se on nähnyt nuo munat pöydällä, se aina miettii kuka on muninut ja kuinka se osaa yöllä tulla, ja mistä se munija tulee. huomisen kohokohdan, suuren muumimunankin ruttu on nähnyt kaupassa, ostoskärryssä ja mein pöydällä, ja on kysellyt moneen kertaan koska se muumi tulee munimaan hälle. hihi. muuminmuna.
ootan jo sitä iloa mikä on odotettavissa huomenna aamulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti