oon joskun nähnyt enneunia, ja viimeöinen uneni oli emotionaalisesti tosi voimakas.
enneuni? tiedä häntä.
istuin raskaana mahdollisesti tulevan anoppini keittiössä. me kummasteltiin mun suurta mahaa ja puhuttiin ultrasta. olin kuullut odottavani poikaa. yhtäkkiä mun maha alkoi elää, nostin paitaa, ja se vauva syntyi mun mahanahan läpi siihen mun syliin. siinä poikaa hämmästellessäni, mahananhan läpi tuli vielä toinen poika.
raskausviikkoja oli noin 26, mutta pojat oli ihan täysaikaisen ja "kypsän" olosia. muru tuli paikalle, ja me naurettiin, itkettiin, oltiin ilosia ja epäuskoisia. kaksi poikaa, kerralla. hassut ruikulijalat ja pörrötukat oli ne veljekset. siinä meillä oli viisi lasta, joista nuorimmilla kolmella sitten ikäeroa vajaa kaksi vuotta!
unessa soittelimme huolissaan kättärille, koska pojat syntyi niin aikaisilla viikoilla. ja josko poikia pitäisi viedä sinne vähän kasvamaan. kiireestä, ilosta, hämmästyksestä ja huolesta keitetyissä mehuissa emme kuitenkaan unenaikana päässeet liikkeelle ollenkaan.
aamos ja aatami. univauvat.
aamulla oikeen nauratti. siinä sitä oliskin. lämpimiä ajatuksia lähti r:n suuntaan. niin iso spektri erilaisia tunteita meni unen ansiosta mun suodattimien läpi.
mieleeni palasi aamusta kyllä myös päivä kun marssin alkuraskauden ultraan vuosi sitten. kuinka jännitti mahdollinen yksihuoltajuus, ja mahdollinen kaksoisraskaus.
elämä on ihmeellistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti