"rakastatsä tätä, vai tykkäätsä vaan siitä?"
"pidätsä nää jos mä kuolen?"
"onks tää susta kiva perhe?"
outoja kysymyksiä ehkä muissa perheissä, meillä viimeviikon keskustelunavauksia. mun väsymys ehkä korostuu huolena noista lapsista. yleisesti on ilosta ja kivaa, mutta nukkumaan mennessä alan miettimään kummia, tai synkeitä. sitä miten voin suojella lapsiani maailmalta, ja sitä jos mä en pystykään sitä joskus tekemään.
asia on ehkä liian iso avattavaksi ihan yhdellä postauksella, mutta jotakin halusin vähän spekuloida ja käännellä.me on nyt sovittu että me ollaan näille nuorimmaisille vanhemmat. siitä lähdetäänkö hakemaan murulle niiden huoltajuutta, vai adoptoida tai muuta, päätetään myöhemmin. huoltotestamentissa muru on tietysti etusijalla, samoin pitäisi olla sossutätien kirjoissa, koska yhdessä tässä on eletty ja perhettä pyöritetty.
optimi olis tietty pysyä yhdessä iänkaiken, mutta vaikka sukset lähtis erisuuntiin, pidetään vanhemmuusstatukset voimassa. sekä ruttunaaman että myttysen osalta.
aika erikoinen tilanne on just kun olen yksin vastuussa noista pienistä, sekä lain edessä että arjessa muutoinkin. että toinen voi vaan tulla vanhemmaksi. muthan se on etupäässä halunnut, ja mua huolettaa just se että se ei ole noita lapsia erityisesti pyytänyt elämäänsä. voiko niitä sitten rakastaa ja pitää ominaan?
jotkut kai sitten voi, ja jotkut kai ei, olen huomannut. riippuu ihmisestä.
mulle on helpottavaa että toinen jakaa sitä henkistä vastuuta. on joku jolta kysyä niitä perusjuttuja, joko kiinteitä? sosetta vai sormiruokaa? mikä puku kesäksi? miksei tää nuku? koska päiväkotiin? mihin kouluun? onks toi sen tyttöystävä ihan normaali? voikse muuttaa jo pois kotoa?
on mennyt melkein neljä kuukautta ennenkun olen tajunnut että voin antaa unettoman tissiraivaroivan pikkumiehen toiseen syliin ja ottaa itse aikalisän kun kiristää. ja että aina ei tarvitse olla syytä miksi toinen just vaihtais vaikka vaipan. että vaipan voi vaihtaa ihan vaihtaakseen. muru sanoi että se voisi enemmänkin hoitaa. että jos mietin että olisimme tasaveroinen heteroperhe, mä vaatisin sitä jakamaan paskavaipat ja yövalvomiset, ja vapaaillat tasan.
että jaa näin. aika uskomatonta, mulle. puolitettu vastuu, jaettu ilo! kelpaa.
mietin usein mitä muru tästä kaikesta saa?
perheen. onnea ja iloa. suukkoja, haleja, hymyä, rakkautta, kaiketi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti