viikko viiden minuutin "unikoulua" takana.
oon kirjannut ylös miten unetukset on sujuneet ja tulokset on aika herkulliset.
pvä 1. 1/toivotonta/1/1
pvä 2. 2/2/3
pvä 3. 1/1/1
pvä 4. 1/1/ toivoton yritys
pvä 5. 1/2/3/toivoton yritys
pvä 6. 1/1/1
pvä 7. 1/1/1
jos poika on herännyt kesken unien, on riittänyt tutitus ja vaunujen kevyt heiluttelu.
toivottomia nukutuskertoja on ollut tuo kolme.
eli systeemi on toiminut niin, että lapsi laitetaan vaunuihin, tutti suuhun ja heijataan kevyesti. jos ei nukahda, vaan alkaa messuamaan, odotetaan tovi (pisimmillään 5min.) ja sitten tutti kitaan, ja kevyt heijaus. näin hienoihin tuloksiin on meit siivittänyt myös varmaan pätevän-jo-kolmatta-kertaa-toimessa-äidin toimittama peittojen kevennys, sekä nukuttamisista hermoilun lopettaminen.
jos poika ei kolmella koetuksella nukahda, ja huuto vaan yltyy, on annettu rintaa, ja koitettu uudelleen. tai jos huuto on mennyt raivon puolelle, on poiku nostettu syliin, rauhoiteltu, ja laitettu päättäväisesti takaisin.
laskennallisesti poika nukkuu noin 6h päiväunta päivässä. eli jos se herää ennkuin 1,5h on täynnä/kerta, yriteään ensin uudelleen unille. sitten vasta taivutaan heräämisen puolelle.
myös sänkyyn nukutus toimii kapalon avulla. yöllä ja päivällä.
en enää jaksa ressata yösyöttöjäkään. minähän sitä muksua hoidan 24/7 ja jos nukkuu hyvin ainoastaan mun vieressä tai tarvitsee maitoa sata kertaa yöllä, on sillä siihen syynsä. ja olkoon se niin.
olen yrittänyt murun ja neukkutädin toiveesta vähentää yösyöttöjä ja nukutella poikaa omaan sänkyyn, etten itse väsy ja koska edellämainittujen mukaan se on myöhemmin tod.näk. vaikeampaa. en kuitenkaan ala itseäni tai poikaa stressaamaan asialla. jos sen saa yöllä siirrettyä/rauhoitettua omaan sänkyyn, sen teen. jos ei, niin en tee. viimeyönä huomasin senkin että pojan vatsavaivat itkettävät ja potkittavat omassa sängyssä, eikä uni pysy silmässä, mutta mun vieressä se heiluu ja piereskelee unissaan ilman itkua. läheisyys lohduttaa, se on tosi luonnollista varmaan kaikille ihmisille.
vaikeudet tältä osin taklattu tässä perheessä mielestäni hyvin. jos poika heittäytyy mahdottomaksi nukuttaa joskus vuoden tienoilla, otan yhteyttä vaikka keskussairaalan unikouluun ja valitan ja parun meit sinne. itse uskon että poika kypsyessään ja kun alkaa saamaan stydimpää pöperöä, nukkuu vielä paremmin yönsä. musta nykyiseen rauhoittuneet 3 imemiskertaa/yö on ton ikäselle hyvä ja kohtuullinen määrä.
sain murulta palautetta siitä että yritän hoitaa kaiken itse, ja häntä turhauttaa kun asioista keskustellaan (lapsenhoito etupäässä) ja mielipidettä kysytään, mutta sitten tehdään niinkuin minä parhaaksi näen. hän ei jaksa riidellä asioista, varsinkaan turhaan. totta tuo. sekin että 13 v hommat itse hoitaneena, ja itse synnyttäneenä, nukuttaneena ja imettäneenä mun on vaikea antaa toiselle tilaa, vastuuta ja luottoa. siinä on mulle selkeä kasvun paikka.
pari päivää äärettömän kivuliaista vatsakrampeista kärsittyäni mä itkun kanssa annoin murun väsyneenä ja juuri heränneenä hakea ruttunaaman päiväkodista. vaikka musta sen olis ollut parempi vielä levätä, ja mä olisin pärjännyt kyllä ITSE.
ihana että se huomio ja yritää, vaikka mä olen aika mahdoton joskus. rakastan sitä tosi kovin. sniif :*)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti