eilen töräytin poikulille eteen lautasen ja siihen lusikallisen maissisosetta. hienosti herra levitteli soseen murun käsille ja siihen lähiympäristöön. avustin muutaman nokareen poikulin suuhun, ja namsnams se makusteli ne mahaansa. ei mitään perinteistä sylkemisefektiä. taitaa olla ihan hyvin ajoitettu makustelukokeilu.
se mitä en tehnyt, oli antanut sille disflatyliä ehkäisemään mahanpuruja, ja siitä maksettiin sitten yöllä muutamalla pierujen tahdittamalla itkurallilla.
aika kovat paineet saa aikaan pojan yöitku ja natina yhdistettynä umpiväsyneen murun unisteluyrityksiin, murun, joka on kääntämässä rytmiä yöstä yhdessä vuorokaudessa päivävuoroa varten.
puuh, me selvittiin maissin seuraamuksista ihan hyvin. murusta en tiedä, koska se lähti duuniin ennen kukonlaulua.
pikkupoikuli meni ekoille "päiväunille" jos seitsemältä aamulla.
jahka se tuolta heräilee, lähdetään kaapelille tsekkaamaan kierrätystehdas. olin sopinut vanhempieni kanssa että vien himpulat sinne aamuksi, että saan tovin kierrellä itsekseen. isäni soitti eilen että äitini ei kai osallistu lastenkaitsemiseen, mutta hän katsoo kyllä, kun on niin sovittu. että monelta ollaan tulossa, jos aamusta niin hänpä ei vedä perjantaikännejä sitten. hurraa, hienoa. miten tää onkin aina yhtä juhlaa. eli kaapelille menen yksin jos isän kunto on mitä on luvattu. jos ei, niin ei. kiva matkata kaupungin toiseen laitaan asiaa arpomaan.
edit.
ylläripylläri. mutsi oli hyvillä fiiliksillä ilosena odottamassa lapsia ja kaitsi niitä kierrätystehdasreissuni ajan. antoi vielä hoitovinkkejä ja kannustusta mulle kaupan päälle ennen kotiinlähtöä. daddy-paskiainen oli lähtenyt ottamaan "muutaman oluen". paskat ja hyvä näin. samaan aikaan. ihme väkeä nuo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti