sit mä pyyhin ripsarit poskilta...

toivottavasti mun kohdalla fiban tehnyt alansa ammattilainen tänään häpeää työpäivän jälkeen.
koin meinaan aikamoisen shokin hoitaessani omia asioitani.

mitään niin kammottavaa tilannetta meinaan en ole joutunut kokemaan.
ensin säikähdin, sitten iski pelko, sitten raivo + päälle ihana jälkipaniikki.

kamala tunne on kun tiedät ettet ole tehnyt mitään väärää. sitten syytellään ja säikytellään ja nolataan.
sitten sä mietit miten saat ihmiset uskomaan että olet oikeessa, ja tajuat ettet ehkä mitenkään. ja jos sua ei uskota niin seuraukset henk.koht elämässä saattavat olla hiukka fataalit.
sitten pelkäät että asian setvimiseen menee niin pitkään että lapset lähtee päiväkodista sosiaalipäivystykseen kun niitä ei haeta ajoissa. ja sitten mietit miten asian sopään selvität.

sit kun sä oot satakertaa asiaa selittänyt, itkenyt hiukan ja hokenut vittusaatanaa, sulle kerrotaan että on käynyt fiba, ja pahoitellaan kovasti.

sit sä menet ulos, soitat ystävälle ja itket niin että silmät meinaa revetä.
kysyin puhelimessa alkuun että "arvaa mitä mulle kävi?" -ei. se ei olis ikinä osannu moista arvata.
enkä mäkään. ikinä.
mä vaan yritin hoitaa mun asioita.

sit mä pyyhin ripsarit poskilta ja loihdin näpsäkän tekohymyn ja hain lapset päiväkodista.

p.s. omilla huudeilla en asioitani vähään aikaan hoida. piste.

miten pelon kanssa eletään?

aika kireähkö tunnelma on ollut kotona.
muru lähtee poikulin kanssa lataamaan akkuja maalle.

mua pelottaa. kaikki.

mun on todella vaikea elää näiden pelkojen kanssa.
mä olen äärettömän ahdistunut. en saa henkeä. en saa syötyä. en saa nukuttua. kävelen ympyrää. paino putoaa. kädet tärisee.

en ole pelännyt antaa itseäni toisen käsiin, vaikka aiemmista vastoinkäymisistä viisastuneena olis pitänyt muistaa että toiselle antautuminen voi johtaa omaan tuhoon.

luulin että olin näistä paskoista (omista pelon tunteista) päässyt jo eroon. ja nyt ne paskat on taas housuissa.

jos tuo päättää lähteä täältä kokonaan, musta ei ole mitään jäljellä.
pärjään yksin. tiedän sen. mutta en missään tapauksessa halua elää ilman tuota ihmistä. en. missään. tapauksessa.

hengitä. koita elää. usko rakkauteen.

sarvijaakko!

muru aina äijäilee täällä kotona tosi kovin.
hämähäkkejä se kuitenkin pelkää niin, että mä olen saanut hämähäkintappaja ja -ulkoistajaroolin tässä taloudessa.

eilen kuului makkarista hätääntynyt naismainen huuto, ja paikalle pyydettiin raskaammansarjan ötökäntuhoojaa, koska lattialla kuulemma käveli "joku hirvittävä hevosen kokoinen otus"!

kipitin paikalle minkä lyhykäisistä kintuistani kerkesin, ja siellä marssi mitä mainioin eksynyt sarvijaakko. melkein meinasi käydä tätä tuholaistorjujaa naurattamaan, ja aika kovin.

esiteltyäni ruttunaamalle komeaa otusta, nostin sen kirjan päälle ja autoin ikkunasta herra jaakon pihalle.

muru, äijä.
minä, rohkea.

kirjotusripuli ja morsiuskimppu

kostan kaiken hiljasuuden nyt tykittämällä tekstiä olan takaa.

pähkäilen täällä morsiuskimppua. en omaani, vaan menin sekaantumaan taas asiaan joka ei alkujaan mulle edes kuulunut. (ei ylläri, tapahtuu usein.) ystäväni facebookissa pähkäili morsiuskimppua häihinsä, niin mun piti taas avata sanainen arkkuni ja ehdotella muutamia "hyviä ideoita", niinkun tapoihini kuuluu. parin mutkan kautta ollaan nyt siinä tilanteessa, että minähän sen kimpun sille suunnittelen ja sidon. jaigs! jos olis kyse jostakin maljakossa tököttävästä härpäkkeestä, missä valttia olis enemmän toi luova ote,  niin homma olis mulle omiaan. sen sijaan kuitenkin odotetaan jotaki traditionaalista menossa mukana kestävää katseenvangitsijaa, niin nyt jo hirvittää tää asia.

mulla on muutama suunnitelma, mutta jos jollakin on rakentavia ideoita, niin otetaan ilolla vastaan! riippuva, noin 30-40cm kokoinen pläjäys pitäisi saada aikaan... muratista ja siihen ehkä orkideaa tai kallaa (punertavaa, onhan sellasta???)

nimimerkillä "stressissä oleva nainen joka kutoo paperinarusta verkkoa täällä"....

(nimimerkki vois olla myös muotoa "tunkee nokan asioihin jotka ei hänelle kuulu", "nainen pulassa", "nolaankohan itseni tässä" tai "näytänksmä hortonomilta?"

hää-hää hää puhu häistä!

voihan härän pylly!

siis muru on muutamaan kertaan kysellyt jahka haluaisi naimisiin. mutta mun kiemuraisten vastausten takia asia on jäänyt roikkumaan. nyt kun kävin töissä selvittelemässä ystäväni asiaa, alkoi vanhempien rouvashenkilöiden puolelta ankara kuumotus hää-aiheesta. ihan utelumailiakin sain sitten.

siitä provosoituneena kävin sitten kyselemään murulta (ihan ohimennen) miksi hän on mut halunnut kihlata, ja kyyyyllllä! hää on ihan meinannut mut loppuikänsä pitää, ja naimisiinkin viiä! us-ko-ma-ton-ta. kyselin vähän myös että josko hää olis ihan vuotta miettinyt (tänä, ensi, sitten, sitten vai 10 vuoden päästä)? nii ihan tätä vuotta jo. asia kuulemma menee niin että hää sit vie, ja mä vikisen. (kato ees jossain asiassa. ;)) sanoin jepjep ja kyllä, ja mutta että asia on mulle ihan todella ihan once in a lifetime, että tietää suhtautua asiaan sen vaatimalla vakavuudella, ja kun on asiasta niin varma, niin asiaan voi palata. ja hää sanoi niin tekevänsä.

ensireaktioni asiaan oli että juu-juu, ja kattellaan, kattellaan rauhassa. mutta aamulla kilahdin. ihan positiivisella tavalla, tosin.

että mun kerran elämässä naimajuhlat jäis jonkun muun käsiin? no-ou! vaikka lupasin antaa sen hoitaa ja vaikka hää yltiöromanttinen osaa ollakin, ja osaa yllättää vaikka millä, niin haloo-o! haluan sanoa asioihin jotakin. ja tehhä.

no juu, ei ole ajatus tänään oikeen ajatus kasassa pysynyt. näin hyvää ystävääni aamulla, ja sanoin sille että jos mä joudun naimisiin, kaasoksi joutuu hän. mutta kannattaa varautua siihen että soitan viiden minuutin varoajalla että: "tuu äkkiä! pitäis valkata luomiväri! muuhun ei ole aikaa, nyt se hää meinaa viiä mua!"

mitä itse toivoisin SUURELTA päivältä? njaa...
- ei kolttuja, ei pönötystä, ei heterotraditioita (eikä muitakaan traditioita.)
- rakkaat ihmiset kyllä, skumppa kyllä, illallinen kyllä. sviitti keskustahotellissa kyllä.

...pitis vissiin mutsin 70-luvun valkosista hippifarkuista saada tahra pois persiistä. näyttää kahvilta. vinkkejä anyone? ei auttanu klorite, ei vänisoksiäksön...