toivottavasti mun kohdalla fiban tehnyt alansa ammattilainen tänään häpeää työpäivän jälkeen.
koin meinaan aikamoisen shokin hoitaessani omia asioitani.
mitään niin kammottavaa tilannetta meinaan en ole joutunut kokemaan.
ensin säikähdin, sitten iski pelko, sitten raivo + päälle ihana jälkipaniikki.
kamala tunne on kun tiedät ettet ole tehnyt mitään väärää. sitten syytellään ja säikytellään ja nolataan.
sitten sä mietit miten saat ihmiset uskomaan että olet oikeessa, ja tajuat ettet ehkä mitenkään. ja jos sua ei uskota niin seuraukset henk.koht elämässä saattavat olla hiukka fataalit.
sitten pelkäät että asian setvimiseen menee niin pitkään että lapset lähtee päiväkodista sosiaalipäivystykseen kun niitä ei haeta ajoissa. ja sitten mietit miten asian sopään selvität.
sit kun sä oot satakertaa asiaa selittänyt, itkenyt hiukan ja hokenut vittusaatanaa, sulle kerrotaan että on käynyt fiba, ja pahoitellaan kovasti.
sit sä menet ulos, soitat ystävälle ja itket niin että silmät meinaa revetä.
kysyin puhelimessa alkuun että "arvaa mitä mulle kävi?" -ei. se ei olis ikinä osannu moista arvata.
enkä mäkään. ikinä.
mä vaan yritin hoitaa mun asioita.
sit mä pyyhin ripsarit poskilta ja loihdin näpsäkän tekohymyn ja hain lapset päiväkodista.
p.s. omilla huudeilla en asioitani vähään aikaan hoida. piste.
Auts!
VastaaPoistaAsiasta mitään tietämättä, mutta sun tekstejäs lukeneena, kuullostaa toooosi pahalta. Just toi muitten (sivullisten) vakuuttaminen, et ei ollu oma moka,on vissiin se hankalin pointti. Toivottavasti asetut ja saat oman olosi paremmaksi.
koko tapahtumaketju oli täysin absurdi, ja jotakin mihin en olis ikinä uskonu joutuvani.
VastaaPoistaja kun asia oli hiukka fataali monen muun asian kannalta. kauhuskenariot vaan juoksi silmien edessä ja fiilikset heitteli paniikista epätoivoon. ja se kamala pelko ettet pysty asiaa selvittämään kun tämä vastassa oleva taho on jotaki päättänyt, perusteena ammatti-ihmisen fiba. (ihmisen johon olet luottanut.)
olis menny maine täysin, monellekin taholle. ja kauheimpana se lastenhakuongelma kuitenkin.
ja kun asiaa sotki myös se, että joku oli päättänyt päivänsä mun työmatkajunan alle, olis sekottanut soppaa niin, että juttu olis kussu mun kintuille...
kun ajattelen asiaa, meen ihan kierteille. mutta onneks se selvis. ehkä jo ensviikolla naurattaa. I hope. kiitos tsempeistä.