aika yksinäistä on ollu.
millenium-trilogiaa paukuttelen menemään. se on mun mielenterveyden tae. on kyllä mukaansatempaavaa luettavaa.
töissä on mahtavuutta. just luin lehdestä kuinka joillakin on loman jälkeistä masennusta ihan, (mm.supersaikuttaja joka jäi pois heti kun palasin työmaalle.) mä oon vissiin vaan tarpeeks pöpi tykätäkseni arjesta ja moisesta pienipalkkaisesta raadannasta, tai sitten siellä on vaan mun kaltaista seuraa.
tänään yks vanhempi herrasmies otti ihan kädestä kiinni, ja sanoi:
"kuule, sä oot todella kaunis nainen."
- voi kuule, tosi kiva että sanot niin. taidat tietää että naiset tykkää kun niitä vähän kehutaan.
"emmä kehu. se oli totuus."
- kiitos herra hauska. tää tuli tarpeeseen.
voi nolostuksen määrää.
ne on niin vilpittömiä jotku... tai sokeita. *reps.
niiden sanomiset usein osuu ihan ytimeen asti.
juttelin muuten tänään myös yhden mukavan hoitsupojan kanssa kanssa. se kerto että ihailee mun optimismia, mutta sit se nauro vääränä yhdelle mun ammatilliselle epäonnistumiselle. "voi jeesus! mitä sä kuvittelit. eksä oikeesti tajua miten maailma toimii? ootsä hyväuskonen hölmö, vai irrallaan realiteeteistä? siis uskoitsä todella siihen että tää onnistuu, vai toivoitsä vaan?" - öö. ehkä mä vaan toivoin. eiku uskoin mä kanssa. helvetti.
potkaskaa mua joku! miten hemmetissä sitä ei ikinä opi? mikä hitto mun päässä on vialla?!
ostetaan realiteettien tajua. pienikin määrä riittää, ensalkuun.
kiitos. yhteydenotot blogin sähköpostiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti