pyssyleikit nou-nou.

"mamma ampuu sua naamaan." -kertoi bam naapurin pojalle ja sen äitille.
jouduin ihan pyytää sitä oleen hetken hiljaa, että sain selvitettyä miksi kymmenvuotias uhkailee mun poikaa aseella mein pihalla.
bamia oli tilanteessa pelottanut.

kuulin meinaan vkonloppuna sisään asti kun se pihalla karjui "ei haa ampua mua naamaan! älä, en tykkää!"
siinä vaiheessa olin jo ranskalaisen parvekkeen kaiteen yli, ja voin kertoa että huutoni raikui pitkin pihoja. emmä mitään ampumisesta puhunut. ojensin vaan uuvatteja siitä miten pihalla käyttäydytään, ja kiusataanko mun lapsia vai ei. 

kerroinpa eilen sitten asiasta pojan äidille, ja äiti selitteli että pojalla on adhd (entä sitten?) ja että sukulaiset on pyssyn ostaneet (entä sitten?). kyllä se on silti itse opetettava lapselle miten pyssyillä leikitään ja kiusataanko pienempiä ihmisiä (tai ketään ihmisiä) vai ei. sen naiselle kerroin.

jaaha. huolimatta siitä että onnistuin tunkemaan taloyhtiön hallitukseen, olen varmaan nipon paska-akan maineessa. mutta joku roti se on oltava.

ei. pyssyleikkejä. ei uhkailua. ei kiusaamista.
varo, entinen lähiömutsi on muuttanut sub-urbiin.