oih, asuu mussa se ihana synkistelevä, villasukissa hiihtävä, ryssämummuhuiviin kietoutuva, kynttilänvalossa hiissaileva melankolikkokin.
vaikka mä usein vedän sähköjäniksen lailla paikasta toiseen, paljoa murehtimatta, nyt on syytä vetää villikset jalkaan ja peitto päälle ja antaa tilaa kaiholle.
muru on tuhannen kaukana. ollaan nyt erossa pitempään kun ehkä ikinä aiemmin.
aamulla molemmat herkisteli kun niin ikävä tulee. (karmivampaa olis toki jossei tulis ees!)
"Minä rakastan sinua, koko sydämestäni
Minä rakastan sinua, siinä kaikki
Minä rakastan sinua, koko sydämestäni
Minä rakastan sinua, siinä kaikki,
siinä kaikki."
- sanois samuli putro.
"En anna takuita, nyt riskillä vaan.
Rakkaus saattaa satuttaa.
Muista, ettei vaihtaa saa,
jos alkaa kaduttaa.
Vie mut kotiin.
Vie mut kotiin uudelleen,
laita mun pää ja sydän paikoilleen.
Koske mua niin, etten voi enää unohtaa,
kuka on se joka minut omistaa."
- sanois jesse kaikuranta.
ja niin sanoi murukin.
lässytiläälää.
viikon erosta päivä takana, ja mä oon jo ihan tollo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti