urheilujuhla

sattuneesta syystä olin tsiigaamassa vaahteraliigan finaalia eilen. siis jenkkifutista. laji, jonka naispuolista sukulaista olen joskus pelannut, eli jotakin tajusin ehkä, mutta mitään emootioita mulla ei peliä kohtaan ollut.

alkuun.

kuumenin pelin edetessä ihan satasella (ja ei! sillä ei ollut mitään tekemistä trikoopeppuisten miesten kanssa!) vaan pojatpa rakenti sellaisen jännitysnäytelmän, että tätä keski-ikää lähestyvää sub-urbia melkein joutui elvyttämään siellä. ei meinannut pumppu kestää moista ollenkaan.

kah kun lopussa suosikkijoukkue oli muutaman pinnan tappiolla, ja tokavikalla yrityksellä, 7 sekuntia ennen pelin loppua, jäivät 5cm maalilinjasta, niin sydäri oli taattu. ja ne perhanat vielä siis sitten voittivat pelin.

huoh.
mietin vaan että tarvitaan defibralaattori mukaan himpuloiden mahdollisissa tulevissa ratkaisupeleissä. mikäli niistä urheilijoita tulee.

"joo.tai sä sit jäät aina himaan." sanoi muru.
nääh.

olipa meinaan siistiä!