ensin aamulla paskamutsit aamutoimien jälkeen hiipi vuoteeseen pötkötteleen, ja jätti lapset kattomaan lastenohjelmia. kjeh kjeh, eks pikkukakkonen tuu just sitä varten siinä kasin aikaan pyhäaamuna?
sit päivällä katettiin telkkua sylikkäin filtin alla sohvalla kun penskat leikki ulkona sateessa. täytyy kyllä itseä puolustella että itepä ne sinne halus.
ja illalla kun sain lapset nukkumaan, aloin tekemään lettuja. lettuja, kun potentiaalit lettumaakarit on nukkumatin matkassa.
paskamutsi!
nooh. hei hei huono omatunto. tällai tää vaan joskus menee.
*wirn.
joskus (yleensä) tulee sanottua suoraan. lähiömutsin arkisia löpinöitä. slaavilaista temperamenttia, elämän iloja, kuoppia tiessä... mausteena jälkikasvun aiheuttamia ajatuksia, parisuhteen parhaimpia helmiä, sateenkaariperheen arkea. suhteellisia totuuksia, suhteettomassa mittakaavassa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste aikuisten asiat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste aikuisten asiat. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 5. toukokuuta 2013
maanantai 8. huhtikuuta 2013
tärkeet hommat
muahahah.
muru ilmoitti että se voi vipata nappulat unimaahan.
suukottelin pörröpäät tässä alakerrassa,
ja bami kysyi miks mami nukuttaa.
"voi kulta, kun mulla on yks tärkee juttu. kauniita unia."
onneks se ei kysyny että mikä tärkee. no se tärkee ettämä vaan hiivin tähän koneelle laiskotteleen.
oh. elämä ja sen hienous.
"kiitos tästä päivästä. ja näkemiin!" sanoi muru lapsille ovea yötä varten sulkiessaan.
sit mä repesin.
sit eukko alko vielä imuroimaan. mä taidan ottaa palan pizzaa tässä, ja muutaman suklaapalan päälle.
oi, on tää rankkaa. on.
muru ilmoitti että se voi vipata nappulat unimaahan.
suukottelin pörröpäät tässä alakerrassa,
ja bami kysyi miks mami nukuttaa.
"voi kulta, kun mulla on yks tärkee juttu. kauniita unia."
onneks se ei kysyny että mikä tärkee. no se tärkee ettämä vaan hiivin tähän koneelle laiskotteleen.
oh. elämä ja sen hienous.
"kiitos tästä päivästä. ja näkemiin!" sanoi muru lapsille ovea yötä varten sulkiessaan.
sit mä repesin.
sit eukko alko vielä imuroimaan. mä taidan ottaa palan pizzaa tässä, ja muutaman suklaapalan päälle.
oi, on tää rankkaa. on.
lauantai 2. helmikuuta 2013
nettiä lapsille?
project maman kliketi klik-postaus (täällä), eräs tutkimusreferaatti ja ystäväni kertoma tokaluokkalaisen porno-googletus on saanut mut miettimään kuinka voin ikinää päästää ees tirriäisiä nettiin. saatikka minkää sosiaalisen median pariin. tutkimuksen mukaan netin käyttö aloitetaan keskimäärin 11-vuotiaana, ja sitä käytetään 3 tuntia päivässä. siis mitä tämä tarkoittaa? ai ne 11 vuotiaat käyttää? missä ne surffaa?
esikon nettikäytös on ihan ihaltavaa ja korrektia, ja konservatiivistakin, mutta sen rajoittaminen jokailtasen taiston takana. (mokkulasta napataan virrat pois kello 22.) ja meillä on sopimus että koska mä olen aikuinen, ja vastuussa siitä, mä saan ratsaa mitä vaan sen koneelta ja nettiselaimesta koska haluan. olenko ratsannut? vielä? en. olenko muistikortilta poistanut turhan provoja poussauskuvia ennenkun ne kerkiää nettiin. kyllä. (mikähän hemmetti noilla teineillä muutenkaan on? ootteko ikinä katselleet alaikäisten profiilikuvia vaikka facebookissa? mä olen, esikoisen kavereiden. jos mun lapsista olis semmosia pehmopornokuvia julki, mä repisin pelihousut totaalisesti. ja sulkisin lapseni johki torniin jemmaan maailmalta.) se on alottanut pikkukakkosen nettisivuilta, noin puoli tuntia/vko, ja nyt tietokoneesta on kasvanut sille uusi ruumiinjäsen.
mä en oikeen tiedä mistää sosiaalisen median käytöstä, ja sukupuolieroista siihen liittyen, mutta tuossa tutkimuksessa kiinnosti se, että netin käyttö aloitetaan 11-vuoden iässä. siis mitä ne tekee netissä? 3 tuntia päivässä? meillä on teeveenkin käyttö ollut tosi rajattua, esikoisen lapsiajoista alkaen. emmä tajua miten älli ja tälli kuluttais koululaisina niin paljon aikaa tietokoneenkaan ääressä. eks lapsen pitäis leikkiäkin joskus? kai alakoululaiset lasketaan vielä lapsiksi?
entä sosiaalisen median käyttö?
rutun ja bambamin on turha kuvitellakaan menevänsä johonkin irkkiin tai faceen 11-vuotiaana. vai onkohan ajat (ja minä) sit niin muuttuneet? ja mitä muita sosiaalisia medioita sit on? joku "vaaraton" habbo-hotelli, pedofiilien temmellyskenttä? ainoat uutiset mitä oon kuullu sosiaalisen median käytöstä alaikäsillä (tarkoitan siis kaikenmaailman keskustelu-, peli- ja tutustumissaitteja) liittyy ainoastaan kiusaamiseen ja seksuaaliseen ahdisteluun. ja nii, jotkut koukuttavat pelisaitit ehkä tietty. jolloin lapsi on yhtäkkiä psykiatrisessa hoidossa kun elää vaan pelimaailmassa. (kärjistäksmä vähän?)
onko lapsille olemassa edes mitään "hyväksyttävää" sosiaalista mediaa? vai onko sosiaalisen median käsite jotenkin laajempi kun mä tajuan? musta alle 15-vuotiaille ei ole sosiaalisessa mediassa (sellaisena kun sen käsitän) mitään mitä ilman ne ei vois elää. ja mä en todellakaan halua että ne koulun jälkeen täällä menee nettiin ilman valvontaa muutenkaan. kaverin tyttö oli kuullut poikien puhuvan pornosta, ja koska ei tiennyt mitä se on, näppäränä tyttönä googletti asian. tiedonhaun kannalta hyvin toimittu, tietty. tulokset vaan oli olleet aika järkyttäviä. ja järkyttyneitä olivat vanhemmatkin asiaa selvittäessään. tietty.
tietokonehommia kannattaa joo visisin opetella. kun maailma on nykyään niin netissä.
meillä saavat joo katsoa yle arenasta piirrettyjä. ja pelata muumipelejä. ja harjotella kirjottamaan ja piirtämään koneella. niitä taitoja tarvitaan sit kuitenkin jo alakoulussa. tosin harjottelua ei ole vielä aloitettu, koska rutulla palaa hihat heti alkumetreillä hitaan "eskaripelikoneen" kanssa.
mun lapset hankkikoot tarhasta ja koulusta kaverinsa. kannettavan netin kannan mukaani duuniin kun nuo alkaa pöllöileen täällä keskenään koulun jälkeen. luulen nyt.
ilman sosiaalista mediaa mä itse eläisin umpiossa. kiva välillä kuulla ihmisten kuulumisia naamakirjassa. tuntuu että tietää mitä kavereille tapahtuu elämässä. ja tuntuu että on niitä kavereita, kun ei niitä muuten näe.
ja kirjottelen tätä blogia ihan vaan ajatusten jäsentämisen kannalta. ja jeesustelen mm. tämmösillä aiheilla. ostan mä melkein kaikki vaatteetkin tätä nykyä netistä. ootko itse kokeillut shoppailua kahden kauhion kanssa irl @ jumbo? ei kiinnosta meinaan pätkääkään. ostan matkalippuja, ja ruinaan tuettuja lomia. ilmoitan lapsia kouluun ja harrastuksiin. ja tietty käyn tsekkaamassa jotaki ihmisten kiinnostavia kokemuksia keskustelupalstoilta. (mm. vihreä pissa ihmisellä, jääkausi koiralla, focaccia-resepti yms.) että on netistä näin arjen hallinnassa paljon hyötyäkin. aikuiselle.
esikon nettikäytös on ihan ihaltavaa ja korrektia, ja konservatiivistakin, mutta sen rajoittaminen jokailtasen taiston takana. (mokkulasta napataan virrat pois kello 22.) ja meillä on sopimus että koska mä olen aikuinen, ja vastuussa siitä, mä saan ratsaa mitä vaan sen koneelta ja nettiselaimesta koska haluan. olenko ratsannut? vielä? en. olenko muistikortilta poistanut turhan provoja poussauskuvia ennenkun ne kerkiää nettiin. kyllä. (mikähän hemmetti noilla teineillä muutenkaan on? ootteko ikinä katselleet alaikäisten profiilikuvia vaikka facebookissa? mä olen, esikoisen kavereiden. jos mun lapsista olis semmosia pehmopornokuvia julki, mä repisin pelihousut totaalisesti. ja sulkisin lapseni johki torniin jemmaan maailmalta.) se on alottanut pikkukakkosen nettisivuilta, noin puoli tuntia/vko, ja nyt tietokoneesta on kasvanut sille uusi ruumiinjäsen.
mä en oikeen tiedä mistää sosiaalisen median käytöstä, ja sukupuolieroista siihen liittyen, mutta tuossa tutkimuksessa kiinnosti se, että netin käyttö aloitetaan 11-vuoden iässä. siis mitä ne tekee netissä? 3 tuntia päivässä? meillä on teeveenkin käyttö ollut tosi rajattua, esikoisen lapsiajoista alkaen. emmä tajua miten älli ja tälli kuluttais koululaisina niin paljon aikaa tietokoneenkaan ääressä. eks lapsen pitäis leikkiäkin joskus? kai alakoululaiset lasketaan vielä lapsiksi?
entä sosiaalisen median käyttö?
rutun ja bambamin on turha kuvitellakaan menevänsä johonkin irkkiin tai faceen 11-vuotiaana. vai onkohan ajat (ja minä) sit niin muuttuneet? ja mitä muita sosiaalisia medioita sit on? joku "vaaraton" habbo-hotelli, pedofiilien temmellyskenttä? ainoat uutiset mitä oon kuullu sosiaalisen median käytöstä alaikäsillä (tarkoitan siis kaikenmaailman keskustelu-, peli- ja tutustumissaitteja) liittyy ainoastaan kiusaamiseen ja seksuaaliseen ahdisteluun. ja nii, jotkut koukuttavat pelisaitit ehkä tietty. jolloin lapsi on yhtäkkiä psykiatrisessa hoidossa kun elää vaan pelimaailmassa. (kärjistäksmä vähän?)
onko lapsille olemassa edes mitään "hyväksyttävää" sosiaalista mediaa? vai onko sosiaalisen median käsite jotenkin laajempi kun mä tajuan? musta alle 15-vuotiaille ei ole sosiaalisessa mediassa (sellaisena kun sen käsitän) mitään mitä ilman ne ei vois elää. ja mä en todellakaan halua että ne koulun jälkeen täällä menee nettiin ilman valvontaa muutenkaan. kaverin tyttö oli kuullut poikien puhuvan pornosta, ja koska ei tiennyt mitä se on, näppäränä tyttönä googletti asian. tiedonhaun kannalta hyvin toimittu, tietty. tulokset vaan oli olleet aika järkyttäviä. ja järkyttyneitä olivat vanhemmatkin asiaa selvittäessään. tietty.
tietokonehommia kannattaa joo visisin opetella. kun maailma on nykyään niin netissä.
meillä saavat joo katsoa yle arenasta piirrettyjä. ja pelata muumipelejä. ja harjotella kirjottamaan ja piirtämään koneella. niitä taitoja tarvitaan sit kuitenkin jo alakoulussa. tosin harjottelua ei ole vielä aloitettu, koska rutulla palaa hihat heti alkumetreillä hitaan "eskaripelikoneen" kanssa.
mun lapset hankkikoot tarhasta ja koulusta kaverinsa. kannettavan netin kannan mukaani duuniin kun nuo alkaa pöllöileen täällä keskenään koulun jälkeen. luulen nyt.
ilman sosiaalista mediaa mä itse eläisin umpiossa. kiva välillä kuulla ihmisten kuulumisia naamakirjassa. tuntuu että tietää mitä kavereille tapahtuu elämässä. ja tuntuu että on niitä kavereita, kun ei niitä muuten näe.
ja kirjottelen tätä blogia ihan vaan ajatusten jäsentämisen kannalta. ja jeesustelen mm. tämmösillä aiheilla. ostan mä melkein kaikki vaatteetkin tätä nykyä netistä. ootko itse kokeillut shoppailua kahden kauhion kanssa irl @ jumbo? ei kiinnosta meinaan pätkääkään. ostan matkalippuja, ja ruinaan tuettuja lomia. ilmoitan lapsia kouluun ja harrastuksiin. ja tietty käyn tsekkaamassa jotaki ihmisten kiinnostavia kokemuksia keskustelupalstoilta. (mm. vihreä pissa ihmisellä, jääkausi koiralla, focaccia-resepti yms.) että on netistä näin arjen hallinnassa paljon hyötyäkin. aikuiselle.
perjantai 9. marraskuuta 2012
kalsareissa. tai ilman.
täällä juhlitaan romanssin vuosipäivää. .
lapset lähti g-tädille.
me kaks jäätiin kotia. ei jaksettu vaivautua lähtä kaupungille.
juhlitaan sit kalsareissa, tai jopa ilman.
muru laittaa illallista, kohta korkataan pinkki kuohuviini. [valdivieso. rose. sec.]
onnea ja iloa rakkaudelle, romanssille ja kaikelle hömpälle.
niitäkin elämässä tarvitaan.
o skool po saaken.
lapset lähti g-tädille.
me kaks jäätiin kotia. ei jaksettu vaivautua lähtä kaupungille.
juhlitaan sit kalsareissa, tai jopa ilman.
muru laittaa illallista, kohta korkataan pinkki kuohuviini. [valdivieso. rose. sec.]
onnea ja iloa rakkaudelle, romanssille ja kaikelle hömpälle.
niitäkin elämässä tarvitaan.
o skool po saaken.
Tunnisteet:
aikuisten asiat,
arkirakkaus,
rakkaus,
romantiikka
perjantai 17. elokuuta 2012
miksi mennä...
... vaikka ravintolaan, kun on huippukokki ja mieletön tunnelma kotona?
ei miksikään.
ruoka oli niin hyvää että luulin että kuolin. ja jälkkäri vielä parempaa.
ei se yhteisen ajan määrä ratkaise, vaan laatu.
terkkuja ruuhkavuosien, lapsiperhearjen, mestaruustasourheilun, opiskelun ja työnteon yhdistämishelvetin keskeltä.
ei huono. ei.
ei miksikään.
ruoka oli niin hyvää että luulin että kuolin. ja jälkkäri vielä parempaa.
ei se yhteisen ajan määrä ratkaise, vaan laatu.
terkkuja ruuhkavuosien, lapsiperhearjen, mestaruustasourheilun, opiskelun ja työnteon yhdistämishelvetin keskeltä.
ei huono. ei.
sunnuntai 5. elokuuta 2012
rakkausruno
meillä on tapana välillä höpsiä ja kirjotella viestejä tai rakkausrunoja jääkaapin oveen.
tässä uusin hengentuotteeni, rakkaudella rustattu.
saa lainata vapaasti. en toki takaa onnistunutta rakkauselämää tai lämmintä vastaanottoa.
täällä toistaiseksi tunneilmaisuni on jäänyt ilman vastakaikua.
tässä uusin hengentuotteeni, rakkaudella rustattu.
saa lainata vapaasti. en toki takaa onnistunutta rakkauselämää tai lämmintä vastaanottoa.
täällä toistaiseksi tunneilmaisuni on jäänyt ilman vastakaikua.
keskiviikko 1. elokuuta 2012
seksuaalinen kehitysvamma
voi james hirvisaari!
herra on esittänyt netissä suvaitsevaista, ja miettinyt että pitää antaa anteeksi homoseksuaaleille koska homous on varmaan jonkun sortin seksuaalinen kehitysvamma.
no kiitos james, mutta en sun ymmärrystäs kaipaa. saat vapaasti pitää mielipiteesi. jos vaikka oonkin seksuaalisesti kehitysvammainen sun silmissäs niin olen.
setan tehtävähän on yrittää muuttaa ihmisten asenteita, mutta musta vähän turha tuosta(kaan) sanomisesta on älähtää. saa james olla mitä mieltä haluaa, ja kirjoittaa siitä netissäkin, se on sananvapautta se. jos sen mielestä on luonnonvastaista olla lesbo, musta on luonnonvastaista olla yksoikonen ja tyhmä. koska:
kyseenalaista, james, sen sijaan on sun kommentti hesarille liittyen mainitsemaani kohuun: "ehkä sateenkaaren alle mahtuu myös moniavioisuus, insesti ja eläimiinsekaantuminen ja paljon muuta kinkkistä?"
ja mitähän muuta "kinkkistä" sä vielä meinaat? urpo.
herra on esittänyt netissä suvaitsevaista, ja miettinyt että pitää antaa anteeksi homoseksuaaleille koska homous on varmaan jonkun sortin seksuaalinen kehitysvamma.
no kiitos james, mutta en sun ymmärrystäs kaipaa. saat vapaasti pitää mielipiteesi. jos vaikka oonkin seksuaalisesti kehitysvammainen sun silmissäs niin olen.
setan tehtävähän on yrittää muuttaa ihmisten asenteita, mutta musta vähän turha tuosta(kaan) sanomisesta on älähtää. saa james olla mitä mieltä haluaa, ja kirjoittaa siitä netissäkin, se on sananvapautta se. jos sen mielestä on luonnonvastaista olla lesbo, musta on luonnonvastaista olla yksoikonen ja tyhmä. koska:
kyseenalaista, james, sen sijaan on sun kommentti hesarille liittyen mainitsemaani kohuun: "ehkä sateenkaaren alle mahtuu myös moniavioisuus, insesti ja eläimiinsekaantuminen ja paljon muuta kinkkistä?"
ja mitähän muuta "kinkkistä" sä vielä meinaat? urpo.
maanantai 9. heinäkuuta 2012
iholla
emmätajua.
just puhuttiin töissä parisuhteiden muodostumisesta ja muodostamisesta, ja kerroin etten tuota murua vaan voinu vastustaa.
enkä voi edelleenkään.
että voi pienetki asiat sykähdyttää ihan sydänalasta joka kerta.
ihan vaan että toinen on lähdellä. nuuskasee, koskee, halaa, suukottaa niskaa.
huoh.
huoh.
huoh.
se alkuun veikkas saavansa niin pahasti siipeensä tässä ettei ole ennen nähty.
multako? tommosella tatsilla?
no ei.
ei ikinä.
just puhuttiin töissä parisuhteiden muodostumisesta ja muodostamisesta, ja kerroin etten tuota murua vaan voinu vastustaa.
enkä voi edelleenkään.
että voi pienetki asiat sykähdyttää ihan sydänalasta joka kerta.
ihan vaan että toinen on lähdellä. nuuskasee, koskee, halaa, suukottaa niskaa.
huoh.
huoh.
huoh.
se alkuun veikkas saavansa niin pahasti siipeensä tässä ettei ole ennen nähty.
multako? tommosella tatsilla?
no ei.
ei ikinä.
lauantai 24. maaliskuuta 2012
laatuaikaa
"parisuhde yleensä rakoilee/kariutuu toisen lapsen synnyttyä". luki yhdessä artikkelissa. perusteluna se, ettei vanhemmille jää aikuisten aikaa, kun mukuloita (esim. erirytmisiä) on kaksi.
joo-o. vieraannuttaahan se, jossei aikaa yhdessäoloon ole. yövalvomiset väsyttää, ja puhumiseksi riittää keskustelu siitä, kuka jaksaa kauppaan kävellä ostamaan maitoa.
musta silti se yhdessä pysyminen on tahdon kysymys. monellakin muotoa. on tän sirkuksen kanssa joskus aikamoista kuraakin tää arki, mutta ei mulla ole mitään toiveita muunlaiseen elämään. mun ekavauvan kasvettua mua isommaksi, olen tajunnut kuinka nopeasti aika menee eteenpäin. vauva on hetken vauva, ja aikuisen periaatteessa on se aika jaksettava. vaikka jättäen omat tarpeensa hetkeksi sivummalle. koska yllättäen sä katsot lastas yläviistoon ja ajattelet, "hupsista saatana".
musta myös oman ajan hankkiminen/saaminen on tahtokysymys. ja ei, meillä ei ole minkäänlaista tukiverkkoa olemassa, että siitä turha jeesustella. lapset toisinaan käy kummilassa*, mutta siinä se. isovanhemmista osaa asuu liian kaukana auttaakseen arjessa, osa taas on niin kaukana arjesta, ettei osaa/voi auttaa. että sen osalta tiedän mistä kirjoitan.
meillä oman ajan saamiseen auttaa aikaisin nukkumaan menevät lapset. sekin on tahtokysymys, sanon kolmen lapsen tuoman kokemuksen syvällä rintaäänellä.
toinen asia on sitten mihin aikaansa käyttää. sen oman aikansa. voihan sitä vaatia omaa omaa omaa aikaa, ja omia harrasteita ettei pää hajoa, mutta oikean ihmisen sattuessa kohdalle, on paras oma aika sitä yhteistä. murullahan on harrastuksensa, mulla nyt ei. en osaa siitäkään olla katkera, koska yhteistä aikaa kuitenkin jää, ja mä ehdin harrastaa "sitten joskus". nyt riittää lenkki koiran kanssa tai kuuma suihku yksinään iltaisin.
mutta.
kaiken arkihiissauksen ja iltakuhertelun päälle me ollaan nyt satsattu ja aiotaan ottaa murun kanssa pieni irtiotto, ikään kun harjoitteluna mahdollista syysreissua varten. että päästään yöksi pois kotoa, oli varmistettava a) että esikko on kotona, b) että mummi jaksaa tulla dogsitteriksi c) että kummi ottaa riekkulin muuanne kahden em. henkilön kintuista kinuamasta. (kun se 5-vuotias joutuu jäämään pikkukoiraa hoitamaan**, koska kehenkään muuhun jäljellejäävään se ei luota.)
olen aivan hykerryksissäni. 2 päivää aikaa kaksin, löhöilyä, nakuilua, syömistä. käsi kädessä kävelyä, juttelua, elämyksiä, hierontaa. vaikka hyvin täällä meneekin, niinkuin yleensäkin, tulee tämä tarpeeseen, niinkuin yleensäkin.
vaikka musta on tärkeintä löytää se aika ja kipinä arjessa, niin jos edes tällälailla puolvuosittain pyrkis pieneen irtiottoon? kun ei edes ole mitenkään huono omatunto (vrt. ed. reissut).
hykerr, hykerr, hiis, hiis.
vielä 7 päivää arkea. sitä hyvää arkea.
(tänään rällätään koko perheen voimin menemällä prismaan. ja katsomalla avaraa luontoa. jepjep.)
* ja tätä siis arvostan todella L ja G. te teette niin paljon mein eteen, vaikkette sitä itse tiedostaisi!
** suffelipalkalla.
joo-o. vieraannuttaahan se, jossei aikaa yhdessäoloon ole. yövalvomiset väsyttää, ja puhumiseksi riittää keskustelu siitä, kuka jaksaa kauppaan kävellä ostamaan maitoa.
musta silti se yhdessä pysyminen on tahdon kysymys. monellakin muotoa. on tän sirkuksen kanssa joskus aikamoista kuraakin tää arki, mutta ei mulla ole mitään toiveita muunlaiseen elämään. mun ekavauvan kasvettua mua isommaksi, olen tajunnut kuinka nopeasti aika menee eteenpäin. vauva on hetken vauva, ja aikuisen periaatteessa on se aika jaksettava. vaikka jättäen omat tarpeensa hetkeksi sivummalle. koska yllättäen sä katsot lastas yläviistoon ja ajattelet, "hupsista saatana".
musta myös oman ajan hankkiminen/saaminen on tahtokysymys. ja ei, meillä ei ole minkäänlaista tukiverkkoa olemassa, että siitä turha jeesustella. lapset toisinaan käy kummilassa*, mutta siinä se. isovanhemmista osaa asuu liian kaukana auttaakseen arjessa, osa taas on niin kaukana arjesta, ettei osaa/voi auttaa. että sen osalta tiedän mistä kirjoitan.
meillä oman ajan saamiseen auttaa aikaisin nukkumaan menevät lapset. sekin on tahtokysymys, sanon kolmen lapsen tuoman kokemuksen syvällä rintaäänellä.
toinen asia on sitten mihin aikaansa käyttää. sen oman aikansa. voihan sitä vaatia omaa omaa omaa aikaa, ja omia harrasteita ettei pää hajoa, mutta oikean ihmisen sattuessa kohdalle, on paras oma aika sitä yhteistä. murullahan on harrastuksensa, mulla nyt ei. en osaa siitäkään olla katkera, koska yhteistä aikaa kuitenkin jää, ja mä ehdin harrastaa "sitten joskus". nyt riittää lenkki koiran kanssa tai kuuma suihku yksinään iltaisin.
mutta.
kaiken arkihiissauksen ja iltakuhertelun päälle me ollaan nyt satsattu ja aiotaan ottaa murun kanssa pieni irtiotto, ikään kun harjoitteluna mahdollista syysreissua varten. että päästään yöksi pois kotoa, oli varmistettava a) että esikko on kotona, b) että mummi jaksaa tulla dogsitteriksi c) että kummi ottaa riekkulin muuanne kahden em. henkilön kintuista kinuamasta. (kun se 5-vuotias joutuu jäämään pikkukoiraa hoitamaan**, koska kehenkään muuhun jäljellejäävään se ei luota.)
olen aivan hykerryksissäni. 2 päivää aikaa kaksin, löhöilyä, nakuilua, syömistä. käsi kädessä kävelyä, juttelua, elämyksiä, hierontaa. vaikka hyvin täällä meneekin, niinkuin yleensäkin, tulee tämä tarpeeseen, niinkuin yleensäkin.
vaikka musta on tärkeintä löytää se aika ja kipinä arjessa, niin jos edes tällälailla puolvuosittain pyrkis pieneen irtiottoon? kun ei edes ole mitenkään huono omatunto (vrt. ed. reissut).
hykerr, hykerr, hiis, hiis.
vielä 7 päivää arkea. sitä hyvää arkea.
(tänään rällätään koko perheen voimin menemällä prismaan. ja katsomalla avaraa luontoa. jepjep.)
* ja tätä siis arvostan todella L ja G. te teette niin paljon mein eteen, vaikkette sitä itse tiedostaisi!
** suffelipalkalla.
sunnuntai 11. maaliskuuta 2012
kokeile tätä
jospa sä oot ollut vähän horatio, ja jopa kusipää noin kolmisen viikkoa, niin:
nappaapa naisesi suihkuun ja pese sen hiukset.
to.del.la hellästi, ja hitaasti hieroen.
saattaapa olla että parisuhde käy kuin yllättäen taas toimimaan.
pelinainen mulla, etten sanois.
saakeli.
nappaapa naisesi suihkuun ja pese sen hiukset.
to.del.la hellästi, ja hitaasti hieroen.
saattaapa olla että parisuhde käy kuin yllättäen taas toimimaan.
pelinainen mulla, etten sanois.
saakeli.
keskiviikko 1. helmikuuta 2012
asiaan palatakseni
...
(ei helvetti, tää ei lopu.)
emmä ees ole jaksanu selvittää tuleeko jotkut ökymuseorahat valtion vai kaupungin kassasta, kun ei kiinnosta. tai joku helvetin lasihotelli. haloo!
mun kaupungin rahoja te ette ainakaan semmoseen laita.
uudessa asuinkunnassani oli sentään pistetty 200 000e esivuodeksi luomuruokaan. sillä saatiin luomupuurot 3x/vko päiväkotilapsille. hiphurraa ja hieno homma. mut on ainakin yritetty, jotkut viherpiipertäjät on pystyneet pitämään puolensa kunnan koneistossa. (älä käsitä väärin, mä itse kuulun k.o. piipertäjiin, toim.huom.) mutta mitens se toinen ruoka. eka kerta kun tarjootte mun mukuloille päiväkodissa esim. nugetteja, mä varmaan repäsen pelihousut.
no jaa, niihin kunnan rahoihin.
ketä hemmettiä palvelee se, että päiväkotipaikkoja joutuu jonottaan 4kk, ja sittenkin sä saatat saada sen jostakin hemmetin pitkän matkan takaa? ootteko tietoisia että joku raahaa vuosaaresta pikku huopalahteen muksujaan aamusin ja illalla takas. ja käy vielä välillä duunissa? (jos joku ei tajua niin julkisilla noin 60min suuntaansa.) helkkarin herkkua varmaan. kato kun ei ole paikkoja... kato kun lapsiperheiden piti muuttaa kehyskuntiin. sitton ryhmiä joissa on 20 kaksvuotiasta. helkkarin hyvää hoitoa varmaan sanon mä. oikeen yksilöllistä kasvatusta. "on meillä siihen suhteutettu aikuisten määrä sit." lohdutti mua lähi pk:n johtaja, ja syyti mua saivartelusta kun kysyin kasvoks tilat kanssa. ei kuulemma kasvanut. laittaisitko sä lapses isoon mekastavaan ryhmään pieniin tiloihin? 8-10h/pvä? mitähän siitä tulee. meinhän hellanteltut on tossa pienessä yksityisessä päiväkodissa ostopalvelupaikoilla. ne loppuu nyt kesällä (mehän muutetaan sinne kuntaan missä saa luomupuuroa 3krt/vko) mutta jäljellejäävät saa maksaa yksityisistä paikoistaan vissiin 750-900e/kk. aika kiva, eiks ooki? kohtuullista sanoisin. maksellessani nyt 57e/muksu/kk.*
no jaa.
mennäänkö vanhusten asioihin? siihen kun työtätekevä sakki ei pysty itse auttamaan omia vanhempiaan? kun se ei ole nykyaikaa. päivähoitoa kunnalta ne tarttis, ne mummot, ja vanhainkoteja kanssa. mutta tiedättekö, nekin on ajettu alas! ei o rahaa, ei resursseja.
tiedättekö kuinka suuri osa vanhuksista kärsii muistin sairauksista? semmosista että niiden kotiin yksin jättäminen on ihan heitteillejättöä. jättäisiksä oman suojattoman, syyntakeettoman ja vessakäyntiin, ruoanlaittoon ja ehkä sängystänousemiseen kykenemättömän lapses yksin kotiin? tai jos se sun vanhukses onkin fyysisesti ok, mutta mentaalisesti ihan hukassa ja lähtee tonne pakkaseen sisävaatteissa.
mitä sitten?
eihän nyt niihi rahaa tartte. eikä resursseja. ne vaan rakens tän maan meille, ja ne pienemmät resurssittomat on mein tulevaisuus...
ai jumankekka, joskus mä en vaan kestä tätä maailmaa. kaupunkia enkä saatanan materialismia.
inhimillisyyttä pliis.
ilmanen julkinen liikenne ja saasteetonta energiaa. emmä muuta pyydä!
saatana!
edit: hetken asiaa vielä pohdittuani, mun tekstistä voi osittain lukea mistä gäppi* esmes. sosiaaliviraston rahakirstuunkin tulee, ehkä mun pitäis kirjottaa elämisen kulujen kohtuullistamisesta ja kohdistamisesta oikein, eikä vaan kiljua minne sitä rahaa pitää syytää. mä mieluusti maksan enemmän luomuruoasta, ja puhtaammasta sähköstä ynnä muusta. ja mun verovaroja sais ohjata vanhus- ja sosiaalityöhön mieluusti. kyllä mä tiedän että tää on monimutkanen palapeli, ja että päätöksiä tehdään tahoilla, joilla ei välttämättä ole mitään kosketuspintaa sinne, missä nää asiat todella tapahtuu.
(ei helvetti, tää ei lopu.)
emmä ees ole jaksanu selvittää tuleeko jotkut ökymuseorahat valtion vai kaupungin kassasta, kun ei kiinnosta. tai joku helvetin lasihotelli. haloo!
mun kaupungin rahoja te ette ainakaan semmoseen laita.
uudessa asuinkunnassani oli sentään pistetty 200 000e esivuodeksi luomuruokaan. sillä saatiin luomupuurot 3x/vko päiväkotilapsille. hiphurraa ja hieno homma. mut on ainakin yritetty, jotkut viherpiipertäjät on pystyneet pitämään puolensa kunnan koneistossa. (älä käsitä väärin, mä itse kuulun k.o. piipertäjiin, toim.huom.) mutta mitens se toinen ruoka. eka kerta kun tarjootte mun mukuloille päiväkodissa esim. nugetteja, mä varmaan repäsen pelihousut.
no jaa, niihin kunnan rahoihin.
ketä hemmettiä palvelee se, että päiväkotipaikkoja joutuu jonottaan 4kk, ja sittenkin sä saatat saada sen jostakin hemmetin pitkän matkan takaa? ootteko tietoisia että joku raahaa vuosaaresta pikku huopalahteen muksujaan aamusin ja illalla takas. ja käy vielä välillä duunissa? (jos joku ei tajua niin julkisilla noin 60min suuntaansa.) helkkarin herkkua varmaan. kato kun ei ole paikkoja... kato kun lapsiperheiden piti muuttaa kehyskuntiin. sitton ryhmiä joissa on 20 kaksvuotiasta. helkkarin hyvää hoitoa varmaan sanon mä. oikeen yksilöllistä kasvatusta. "on meillä siihen suhteutettu aikuisten määrä sit." lohdutti mua lähi pk:n johtaja, ja syyti mua saivartelusta kun kysyin kasvoks tilat kanssa. ei kuulemma kasvanut. laittaisitko sä lapses isoon mekastavaan ryhmään pieniin tiloihin? 8-10h/pvä? mitähän siitä tulee. meinhän hellanteltut on tossa pienessä yksityisessä päiväkodissa ostopalvelupaikoilla. ne loppuu nyt kesällä (mehän muutetaan sinne kuntaan missä saa luomupuuroa 3krt/vko) mutta jäljellejäävät saa maksaa yksityisistä paikoistaan vissiin 750-900e/kk. aika kiva, eiks ooki? kohtuullista sanoisin. maksellessani nyt 57e/muksu/kk.*
no jaa.
mennäänkö vanhusten asioihin? siihen kun työtätekevä sakki ei pysty itse auttamaan omia vanhempiaan? kun se ei ole nykyaikaa. päivähoitoa kunnalta ne tarttis, ne mummot, ja vanhainkoteja kanssa. mutta tiedättekö, nekin on ajettu alas! ei o rahaa, ei resursseja.
tiedättekö kuinka suuri osa vanhuksista kärsii muistin sairauksista? semmosista että niiden kotiin yksin jättäminen on ihan heitteillejättöä. jättäisiksä oman suojattoman, syyntakeettoman ja vessakäyntiin, ruoanlaittoon ja ehkä sängystänousemiseen kykenemättömän lapses yksin kotiin? tai jos se sun vanhukses onkin fyysisesti ok, mutta mentaalisesti ihan hukassa ja lähtee tonne pakkaseen sisävaatteissa.
mitä sitten?
eihän nyt niihi rahaa tartte. eikä resursseja. ne vaan rakens tän maan meille, ja ne pienemmät resurssittomat on mein tulevaisuus...
ai jumankekka, joskus mä en vaan kestä tätä maailmaa. kaupunkia enkä saatanan materialismia.
inhimillisyyttä pliis.
ilmanen julkinen liikenne ja saasteetonta energiaa. emmä muuta pyydä!
saatana!
edit: hetken asiaa vielä pohdittuani, mun tekstistä voi osittain lukea mistä gäppi* esmes. sosiaaliviraston rahakirstuunkin tulee, ehkä mun pitäis kirjottaa elämisen kulujen kohtuullistamisesta ja kohdistamisesta oikein, eikä vaan kiljua minne sitä rahaa pitää syytää. mä mieluusti maksan enemmän luomuruoasta, ja puhtaammasta sähköstä ynnä muusta. ja mun verovaroja sais ohjata vanhus- ja sosiaalityöhön mieluusti. kyllä mä tiedän että tää on monimutkanen palapeli, ja että päätöksiä tehdään tahoilla, joilla ei välttämättä ole mitään kosketuspintaa sinne, missä nää asiat todella tapahtuu.
Tunnisteet:
aikuisten asiat,
arvot,
elitismi,
mielipide,
minäminäminä
perjantai 20. tammikuuta 2012
ihoa saakeli
- lasten vaatevarasto täydennetty.
- työviikko taklattu.
- tärkeitä kotona puhuttu.
- koiria tuhannesti pyryssä lenkitetty.
- lasten ja emännän päät parturoitu. (mun ja spanielin vuoro on ensviikolla, se on sidecutia tuloillaan!)
nyt viiniä ja ihoa saakeli. mulle.
m'oon sen ansainnu.
- työviikko taklattu.
- tärkeitä kotona puhuttu.
- koiria tuhannesti pyryssä lenkitetty.
- lasten ja emännän päät parturoitu. (mun ja spanielin vuoro on ensviikolla, se on sidecutia tuloillaan!)
nyt viiniä ja ihoa saakeli. mulle.
m'oon sen ansainnu.
lauantai 19. marraskuuta 2011
ei kukaan muu
että juu.
ei ollut stellalla "sitä" kipinää.
mä olen niin kaavoihini kangistunut, että haluisin vaan aina kuunnella niitä vanhoja hyviä piisejä. emmä osaa vielä niiden uusia, ja sit fiilistely katoaa. eikä tanssiakaan osaa/pysty.
toisaalta hyvä ettei niitä vanhoja kamalasti tullut. "aamun kuiskaus" on semmoi biisi mulle edesmenneen setäni takia, että joka kerta kun sen kuulen, alan parkumaan räkä poskella. niin tälläkin kertaa. onneks ripsarit pysy päässä.
kivintä koko keikassa oli taas tuo muru.
se halus extempore metromatkalla* poiketa mun mutsille ja faijalle. siellä me kuunneltiin älppäreitä ja juotiin valkkaria mutsin ja faijan kanssa.
keikkapaikalle tultiinki sitten ihan viimetinkaan, koska jäätiin juttelemaan, kinaamaan, itkemään ja nauramaan keskenämme matkanvarrelle. keikka tosiaan oli mulle aika laimeahko kokemus, johtuen osittain varmaan myös siitä, että kokemattomana alkoholinkäyttäjänä vetäsin norjan kielen pikakurssin naistenhuoneessa kesken stellan setin. **
kun keikka loppui, tanssilattia tyhjeni, lukuunottamatta yhdeksää pikkujoulujuhlijaa, ja mut sinne tempassutta murua. se pyöritteli mua taas semmoi pilke silmäkulmassa, että siskoni taisi myötähäpeästä liueta seuraavaan baariin.
taksikuskia selkeesti hymyilytti ,kun kotimatkalla kerroin murulle että arvostan sitä että se haluaa mua tanssittaa, ja että se saa mut edelleen tuntemaan väkijoukossa siltä, että meitä on vaan me kaksi. ja että mä rakastan häntä. ihan todella. rakastan.
stellaa vielä mukaillen kerron teille:
"ei kukaan muu, ei kukaan muu, oo kanssani kauniimmin."
* tässä kohtaa käytiin huvittava keskustelu mun ja faijan välillä.
faija vastaa puhelimeen: haloo!
m: missä oot?
f: himassa. missä sä oot?
m: metrossa. me tullaan sinne.
f: kuka sä oot?
** tää on käyny aiemminkin. oltiin romanttisesti jamesbluntissa ystävänpäivänä. lämppärin aikana mä kävin halailemassa arabialaista. kahden viinilasin tähden. huoh.
ei ollut stellalla "sitä" kipinää.
mä olen niin kaavoihini kangistunut, että haluisin vaan aina kuunnella niitä vanhoja hyviä piisejä. emmä osaa vielä niiden uusia, ja sit fiilistely katoaa. eikä tanssiakaan osaa/pysty.
toisaalta hyvä ettei niitä vanhoja kamalasti tullut. "aamun kuiskaus" on semmoi biisi mulle edesmenneen setäni takia, että joka kerta kun sen kuulen, alan parkumaan räkä poskella. niin tälläkin kertaa. onneks ripsarit pysy päässä.
kivintä koko keikassa oli taas tuo muru.
se halus extempore metromatkalla* poiketa mun mutsille ja faijalle. siellä me kuunneltiin älppäreitä ja juotiin valkkaria mutsin ja faijan kanssa.
keikkapaikalle tultiinki sitten ihan viimetinkaan, koska jäätiin juttelemaan, kinaamaan, itkemään ja nauramaan keskenämme matkanvarrelle. keikka tosiaan oli mulle aika laimeahko kokemus, johtuen osittain varmaan myös siitä, että kokemattomana alkoholinkäyttäjänä vetäsin norjan kielen pikakurssin naistenhuoneessa kesken stellan setin. **
kun keikka loppui, tanssilattia tyhjeni, lukuunottamatta yhdeksää pikkujoulujuhlijaa, ja mut sinne tempassutta murua. se pyöritteli mua taas semmoi pilke silmäkulmassa, että siskoni taisi myötähäpeästä liueta seuraavaan baariin.
taksikuskia selkeesti hymyilytti ,kun kotimatkalla kerroin murulle että arvostan sitä että se haluaa mua tanssittaa, ja että se saa mut edelleen tuntemaan väkijoukossa siltä, että meitä on vaan me kaksi. ja että mä rakastan häntä. ihan todella. rakastan.
stellaa vielä mukaillen kerron teille:
"ei kukaan muu, ei kukaan muu, oo kanssani kauniimmin."
* tässä kohtaa käytiin huvittava keskustelu mun ja faijan välillä.
faija vastaa puhelimeen: haloo!
m: missä oot?
f: himassa. missä sä oot?
m: metrossa. me tullaan sinne.
f: kuka sä oot?
** tää on käyny aiemminkin. oltiin romanttisesti jamesbluntissa ystävänpäivänä. lämppärin aikana mä kävin halailemassa arabialaista. kahden viinilasin tähden. huoh.
sunnuntai 16. lokakuuta 2011
seksiasiaa
hahahaah. sorry. tää oli vaan testi.
haluan vaan nähdä montako klikkiä tähän tulee, kun esim otsikolla "kolmanneksi seksikkäintä maailmassa" oli noin kymmenkertainen kurkkaajakunta "normipäivään" nähden.
onko seksi niin vetävä aihe että tänne eksyillään sen perässä vaikka mistä?
vai oliko niin hemaiseva kuva hikisestä niskasta ko. postauksessa, että sitä piti monesti tulla katsomaan?
vai tarkottaako se vaan sitä että yleensä kirjottelen ihan tuubaa, ja ihmisillä olis enempi kiinnostusta utsimaan ihmisten yksityiselämää.
no kohtahan se nähdään. tässä vielä halukkaille:
seksiseksiseksiseksiseksi.
kiitos ja anteeks.
kokeen tulokset julkaistaan myöhemmin.
haluan vaan nähdä montako klikkiä tähän tulee, kun esim otsikolla "kolmanneksi seksikkäintä maailmassa" oli noin kymmenkertainen kurkkaajakunta "normipäivään" nähden.
onko seksi niin vetävä aihe että tänne eksyillään sen perässä vaikka mistä?
vai oliko niin hemaiseva kuva hikisestä niskasta ko. postauksessa, että sitä piti monesti tulla katsomaan?
vai tarkottaako se vaan sitä että yleensä kirjottelen ihan tuubaa, ja ihmisillä olis enempi kiinnostusta utsimaan ihmisten yksityiselämää.
no kohtahan se nähdään. tässä vielä halukkaille:
seksiseksiseksiseksiseksi.
kiitos ja anteeks.
kokeen tulokset julkaistaan myöhemmin.
torstai 9. joulukuuta 2010
"ei näin!"
päivän naurut tässä! en tiedä naurattaako teitä siellä, mutta toimikoon tämä opetuksena, kaneetilla "ei näin!"*
kuvaus eräiden hääpäivästn alkuosasta, otsikoineen:
Mihin sitä ihminen enää komedioita tarttee kun on siunattu tällaisilla sukulaisilla. Voi morjens ja hauskaa hääpäivää niille. Mulla ainakin on :D
alkutahdit oli lyöty varmaan jo eilen ku X kyseli et minne Y aikoo viedä sen syömään. Se ei ihan selvinny kumpi oli puhunut Y:n lätkänpeluusta tänään, oliko X epäillyt sitä et se menis mielummin sinne ja oliko Y vaikka päättäny vähän jekuttaa ja sanonu menevänsä sinne. Mut eniveis tänään ku Y tuli himaan kymmenen tulipunaisen ruusun kanssa, joista se oli pulittanu viitisen kymppiä, niin X oli jo kerenny piiskata ittensä sellaseen raivoon et ei ees avannu koko pakettia, kiukkus vaan ja kävi printtaa netistä Y:lle avioeropaperit. Y kelas ensin kirjoittaa niihin nimeksi mikki hiiri, mut päätti sit kuitenkin jättää kirjoittamatta mitään ja sulkeutui vessaan niiden kahden skumppapullon kanssa jotka se oli juhlan kunniaksi hankkinu ja lipitti toisen niistä siellä yksin kunnes uskaltautui ulos. :D Y onneksi otti tilanteen huumorilla kun tää on niin jo nähty, et alkoi jo läpällä heittää mulle et kumpihan muuttaa, kenen nimissä on kämppä ja et kumman rahoilla on sänky ostettu, uskaltaako se mennä nukkuu siihen vai joutuuko sohvalle. kehotin kuorii ruusut paketista ja jättää skumpan siihen viereen et X näkee että se on ajatellut ja muistanut. Mut ei se kuulemma viittiny, pelkäs et X huitasee sitä sillä pullolla nukkuessa ja mietti pitäiskö nukkuu kypärä päässä. ;) Kehotin unohtaa sen idean ettei X luule et Y kettuilee sille. Mut joo, puhelu loppu sit siihen ku X vihdoin ja viimein tuli ATK-huoneesta ulos ja Y:lle tuli kiire lopettaa puhelu mun kanssa.... :D :D :D
ja tämä tarina on tosi. ja jatkoa odotellessa... ei paljoa varmaan kyseisessä osotteessa naurattanu, mutta mä hirnun vieläkin. anna mun kaikki kestää!
* ei näin! huusi myös ystäväni kaksivuotias poika, kun toinen poika yritti sitä halata. huom. sama poika elää kahden naisen perheessä, ja rakentaa brion junarataa yrittäen laittaa reiän reikään ja nupin nuppiin.
*wirn*
ja taas mä nauran!
kuvaus eräiden hääpäivästn alkuosasta, otsikoineen:
Mihin sitä ihminen enää komedioita tarttee kun on siunattu tällaisilla sukulaisilla. Voi morjens ja hauskaa hääpäivää niille. Mulla ainakin on :D
alkutahdit oli lyöty varmaan jo eilen ku X kyseli et minne Y aikoo viedä sen syömään. Se ei ihan selvinny kumpi oli puhunut Y:n lätkänpeluusta tänään, oliko X epäillyt sitä et se menis mielummin sinne ja oliko Y vaikka päättäny vähän jekuttaa ja sanonu menevänsä sinne. Mut eniveis tänään ku Y tuli himaan kymmenen tulipunaisen ruusun kanssa, joista se oli pulittanu viitisen kymppiä, niin X oli jo kerenny piiskata ittensä sellaseen raivoon et ei ees avannu koko pakettia, kiukkus vaan ja kävi printtaa netistä Y:lle avioeropaperit. Y kelas ensin kirjoittaa niihin nimeksi mikki hiiri, mut päätti sit kuitenkin jättää kirjoittamatta mitään ja sulkeutui vessaan niiden kahden skumppapullon kanssa jotka se oli juhlan kunniaksi hankkinu ja lipitti toisen niistä siellä yksin kunnes uskaltautui ulos. :D Y onneksi otti tilanteen huumorilla kun tää on niin jo nähty, et alkoi jo läpällä heittää mulle et kumpihan muuttaa, kenen nimissä on kämppä ja et kumman rahoilla on sänky ostettu, uskaltaako se mennä nukkuu siihen vai joutuuko sohvalle. kehotin kuorii ruusut paketista ja jättää skumpan siihen viereen et X näkee että se on ajatellut ja muistanut. Mut ei se kuulemma viittiny, pelkäs et X huitasee sitä sillä pullolla nukkuessa ja mietti pitäiskö nukkuu kypärä päässä. ;) Kehotin unohtaa sen idean ettei X luule et Y kettuilee sille. Mut joo, puhelu loppu sit siihen ku X vihdoin ja viimein tuli ATK-huoneesta ulos ja Y:lle tuli kiire lopettaa puhelu mun kanssa.... :D :D :D
ja tämä tarina on tosi. ja jatkoa odotellessa... ei paljoa varmaan kyseisessä osotteessa naurattanu, mutta mä hirnun vieläkin. anna mun kaikki kestää!
* ei näin! huusi myös ystäväni kaksivuotias poika, kun toinen poika yritti sitä halata. huom. sama poika elää kahden naisen perheessä, ja rakentaa brion junarataa yrittäen laittaa reiän reikään ja nupin nuppiin.
*wirn*
ja taas mä nauran!
perjantai 8. lokakuuta 2010
ams.
koska mun henkilökohtaset fiilarit kyntää kolmesta, tai neljästäkin syystä pohjamutia, enkä jaksa niitä tässä juuri vatvoa, sukellankin miellyttävämmille ajatuspoluille.
kuusi päivää.
aamulla mietin että vielä kuusi päivää, ja istun lentokoneessa matkalla kohti amsterdamin iloja. olen tsekkailut muutamat kirppikset ja yhden antiikkitorin "to go"-listalle valmiiksi. aion myös nukkua. juoda aamukahvini rauhassa ja hohhailla kaupungilla päämäärättömästi, miettimättä kenenkään päiväuni- tai ruoka-aikoja, tai hampomisia, kakkavaippoja. syödä kun itseä nälättää, ja just sitä mitä itsen tekee mieli. ottaa lasin viiniä jokaisena iltana. syödä herkkuja keltään salaamatta. valvoa myöhään ilman katumuksen häivää.
suorasukainen muru ilmoitti että edessä on p&ps-reissu. liiemmälti sen koodisanoja avaamatta, se uskoo etten juuri hotellihuoneesta ulkoilemaan pääse. sen mielestä kun on hankittu laatuaikaa kahdenkesken, se käytetään laadukkaasti kahdenkesken, siihen ei antiikkitoreja, latteja tai nähtävyyksiä tarvita.
kävi miten kävi suunnitelmien suhteen, loma otetaan vastaan ilolla.
mondon amsterdam-opas on jo hiirenkorvilla.
vaatteet käytännössä mietitty. (ainoastaan kaunista, ei mitään käytännöllistä!)
kaupunkia netistä fiilistelty.
passit etsitty.
rahaa hankittu.
hotellihuoneen sisustusta arvuuteltu.
lentoa alettu jännittämään.
hinkuleille mamien kuvat lutattavaksi tilattu.
lapsenvahdit pätevöitetty.
koiravahdit hankittu.
sieltä se tulla taapertaa. aikuisten oma reissu!
kuusi päivää.
aamulla mietin että vielä kuusi päivää, ja istun lentokoneessa matkalla kohti amsterdamin iloja. olen tsekkailut muutamat kirppikset ja yhden antiikkitorin "to go"-listalle valmiiksi. aion myös nukkua. juoda aamukahvini rauhassa ja hohhailla kaupungilla päämäärättömästi, miettimättä kenenkään päiväuni- tai ruoka-aikoja, tai hampomisia, kakkavaippoja. syödä kun itseä nälättää, ja just sitä mitä itsen tekee mieli. ottaa lasin viiniä jokaisena iltana. syödä herkkuja keltään salaamatta. valvoa myöhään ilman katumuksen häivää.
suorasukainen muru ilmoitti että edessä on p&ps-reissu. liiemmälti sen koodisanoja avaamatta, se uskoo etten juuri hotellihuoneesta ulkoilemaan pääse. sen mielestä kun on hankittu laatuaikaa kahdenkesken, se käytetään laadukkaasti kahdenkesken, siihen ei antiikkitoreja, latteja tai nähtävyyksiä tarvita.
kävi miten kävi suunnitelmien suhteen, loma otetaan vastaan ilolla.
mondon amsterdam-opas on jo hiirenkorvilla.
vaatteet käytännössä mietitty. (ainoastaan kaunista, ei mitään käytännöllistä!)
kaupunkia netistä fiilistelty.
passit etsitty.
rahaa hankittu.
hotellihuoneen sisustusta arvuuteltu.
lentoa alettu jännittämään.
hinkuleille mamien kuvat lutattavaksi tilattu.
lapsenvahdit pätevöitetty.
koiravahdit hankittu.
sieltä se tulla taapertaa. aikuisten oma reissu!
maanantai 24. toukokuuta 2010
viisauksia
vanhemman naisen suusta , kokemuksen syvällä rintaäänellä:
- älä lähde painimaan itseäs isompien kanssa. viidelläkymmenellä painokilolla ja treenaamattomalla kropalla voi käydä kalpaten. (vääntynyt polvi, vääntynyt käsi, kipeä selkä, kipeä niska, mustelmia, ihan muutaman vamman mainitakseni.)
- ja jos alat painimaan, paini hamaan loppuun. älä antaudu kun alkaa tylsistyttää, muuten saat kuulla pottuilua viikkotolkulla.
- koita joskus tehdä järkiperäisiä ratkaisuja.
- nuku tai syö välillä, auttaa moneen vaivaan.
- älä osta lapsille turhia leluja, kodin irtaimisto on huomattavasti inspiroivampaa ja kiinnostavampaa.
- hanki ystävä tai kaksi, niistä on erittäin paljon hyötyä ja iloa elämän eri käänteissä.
- vauvat kasvavat nopeasti, elä hetkessä.
- muista ettei kukaan osaa lukea ajatuksiasi. ei edes rakkaasi. puhu. edes joskus.
...ja sepä niistä tälläkertaa. omat jakoon. tiiän että kuitenki ootte siellä lukemassa!
- älä lähde painimaan itseäs isompien kanssa. viidelläkymmenellä painokilolla ja treenaamattomalla kropalla voi käydä kalpaten. (vääntynyt polvi, vääntynyt käsi, kipeä selkä, kipeä niska, mustelmia, ihan muutaman vamman mainitakseni.)
- ja jos alat painimaan, paini hamaan loppuun. älä antaudu kun alkaa tylsistyttää, muuten saat kuulla pottuilua viikkotolkulla.
- koita joskus tehdä järkiperäisiä ratkaisuja.
- nuku tai syö välillä, auttaa moneen vaivaan.
- älä osta lapsille turhia leluja, kodin irtaimisto on huomattavasti inspiroivampaa ja kiinnostavampaa.
- hanki ystävä tai kaksi, niistä on erittäin paljon hyötyä ja iloa elämän eri käänteissä.
- vauvat kasvavat nopeasti, elä hetkessä.
- muista ettei kukaan osaa lukea ajatuksiasi. ei edes rakkaasi. puhu. edes joskus.
...ja sepä niistä tälläkertaa. omat jakoon. tiiän että kuitenki ootte siellä lukemassa!
torstai 25. maaliskuuta 2010
...ja sit mä mainitsin asiasta...
muru raasu on telotun kinttunsa kanssa kokonaista viisi viikkoa sairaslomalla. ekan viikon jälkeen olin ihan valmis vaihtamaan elämiä jonkun kanssa. tai edes eukkoa.
ymmärrän toki että jos on tottunut liikkumaan ja lenkkeilemään päivittäin, ei paljoa hotsita kotona persiillään hömöttää. mutta ei kenenkään puolison hermot kestä sellasta nutturanaamaa joka hampaat irvessä väittää kaiken olevan ok. ja kirskuu jäykällä leualla "eimuamikäänvaivaa". mököttää, murjottaa, ei tee mitään, eikä juuri puhu. viikon jaksoin ymmärtää. sitten alkoi jo hiukka keittämään. kiedoin onneksi oman angstini huumoriin, ja sanoin että olis syytä nauttia ylimääräsestä äitiyslomasta ja harjoitella kesälomaa varten, sit kun saa olla vapaalla yhdessä kokonaiset 4 viikkoa, että mahtaa sit olla muuten sekin aika heviä settiä. ja nyt on kevät, leffoja, yhteistä aikaa, että nauti peeveli!
nostan hattua itselleni etten tällä kertaa määkinyt taikka räjähtänyt niinkun yleensä on ollut tapana, ja hattua myös murulle että se teki totaalisen korjausliikkeen. nyrppänaama,peitto ja pokkari on vaihtuneet hauskaan yhdessäoloon, kujeiluun, pelleilyyn ja hymymyilyyn. vimoset pariviikkoa saikkua mä mieluusti lusin tollasen frouvan kanssa. kiitosjaylistys.
ymmärrän toki että jos on tottunut liikkumaan ja lenkkeilemään päivittäin, ei paljoa hotsita kotona persiillään hömöttää. mutta ei kenenkään puolison hermot kestä sellasta nutturanaamaa joka hampaat irvessä väittää kaiken olevan ok. ja kirskuu jäykällä leualla "eimuamikäänvaivaa". mököttää, murjottaa, ei tee mitään, eikä juuri puhu. viikon jaksoin ymmärtää. sitten alkoi jo hiukka keittämään. kiedoin onneksi oman angstini huumoriin, ja sanoin että olis syytä nauttia ylimääräsestä äitiyslomasta ja harjoitella kesälomaa varten, sit kun saa olla vapaalla yhdessä kokonaiset 4 viikkoa, että mahtaa sit olla muuten sekin aika heviä settiä. ja nyt on kevät, leffoja, yhteistä aikaa, että nauti peeveli!
nostan hattua itselleni etten tällä kertaa määkinyt taikka räjähtänyt niinkun yleensä on ollut tapana, ja hattua myös murulle että se teki totaalisen korjausliikkeen. nyrppänaama,peitto ja pokkari on vaihtuneet hauskaan yhdessäoloon, kujeiluun, pelleilyyn ja hymymyilyyn. vimoset pariviikkoa saikkua mä mieluusti lusin tollasen frouvan kanssa. kiitosjaylistys.
maanantai 1. maaliskuuta 2010
ai että.
voi muru minkä teit!
anonyyminä olis helppo huudella, mutta koska se peli on menetetty, sanon asiani bryanin sanoin:
Love is forever - as I lie awake
Beside you
I believed - there's no heaven
No hideaway - for the lonely
But I was wrong - crazy
It's gotta be strong
It's gotta be right
Only wanted to stay a while
Only wanted to play a while
Then you taught me to fly like a bird
Baby - thought I'd died and gone to heaven
Such a night I never had before
Thought I'd died and gone to heaven
Cause what I got there ain't no cure for
Ooo it's so easy
What you do to me all night angel
I never loved - I swear to God
Never needed no one, 'til you came along
Here I come baby
It's gotta be strong - it's gotta be right
Only wanted to stay awhile
Only wanted to play awhile
Then you taught me to fly like a bird
Baby - thought I'd died and gone to heaven
Such a night I never had before
Thought I'd died and gone to heaven
Cause what I got there ain't no cure for
I feel fast asleep - I feel drunk
I dream the sweetest dreams
Never wanna wake up
Never thought it could be this way
No doubt about it - can't live without it
Never thought it could be this good
You made love to me - the way it oughta be
love ya!
anonyyminä olis helppo huudella, mutta koska se peli on menetetty, sanon asiani bryanin sanoin:
Love is forever - as I lie awake
Beside you
I believed - there's no heaven
No hideaway - for the lonely
But I was wrong - crazy
It's gotta be strong
It's gotta be right
Only wanted to stay a while
Only wanted to play a while
Then you taught me to fly like a bird
Baby - thought I'd died and gone to heaven
Such a night I never had before
Thought I'd died and gone to heaven
Cause what I got there ain't no cure for
Ooo it's so easy
What you do to me all night angel
I never loved - I swear to God
Never needed no one, 'til you came along
Here I come baby
It's gotta be strong - it's gotta be right
Only wanted to stay awhile
Only wanted to play awhile
Then you taught me to fly like a bird
Baby - thought I'd died and gone to heaven
Such a night I never had before
Thought I'd died and gone to heaven
Cause what I got there ain't no cure for
I feel fast asleep - I feel drunk
I dream the sweetest dreams
Never wanna wake up
Never thought it could be this way
No doubt about it - can't live without it
Never thought it could be this good
You made love to me - the way it oughta be
love ya!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
