ei kukaan muu

että juu.
ei ollut stellalla "sitä" kipinää.
mä olen niin kaavoihini kangistunut, että haluisin vaan aina kuunnella niitä vanhoja hyviä piisejä. emmä osaa vielä niiden uusia, ja sit fiilistely katoaa. eikä tanssiakaan osaa/pysty.

toisaalta hyvä ettei niitä vanhoja kamalasti tullut. "aamun kuiskaus" on semmoi biisi mulle edesmenneen setäni takia, että joka kerta kun sen kuulen, alan parkumaan räkä poskella. niin tälläkin kertaa. onneks ripsarit pysy päässä.  

kivintä koko keikassa oli taas tuo muru.
se halus extempore metromatkalla* poiketa mun mutsille ja faijalle. siellä me kuunneltiin älppäreitä ja juotiin valkkaria mutsin ja faijan kanssa.
keikkapaikalle tultiinki sitten ihan viimetinkaan, koska jäätiin juttelemaan, kinaamaan, itkemään ja nauramaan keskenämme matkanvarrelle. keikka tosiaan oli mulle aika laimeahko kokemus, johtuen osittain varmaan myös siitä, että kokemattomana alkoholinkäyttäjänä vetäsin norjan kielen pikakurssin naistenhuoneessa kesken stellan setin.  ** 
kun keikka loppui, tanssilattia tyhjeni, lukuunottamatta yhdeksää pikkujoulujuhlijaa, ja mut sinne tempassutta murua. se pyöritteli mua taas semmoi pilke silmäkulmassa, että siskoni taisi myötähäpeästä liueta seuraavaan baariin.

taksikuskia selkeesti hymyilytti ,kun kotimatkalla kerroin murulle että arvostan sitä että se haluaa mua tanssittaa, ja että se saa mut edelleen tuntemaan väkijoukossa siltä, että meitä on vaan me kaksi. ja että mä rakastan häntä. ihan todella. rakastan.

stellaa vielä mukaillen kerron teille:
"ei kukaan muu, ei kukaan muu, oo kanssani kauniimmin."



* tässä kohtaa käytiin huvittava keskustelu mun ja faijan välillä.
faija vastaa puhelimeen: haloo!
m: missä oot?
f: himassa. missä sä oot?
m: metrossa. me tullaan sinne. 
f: kuka sä oot?

** tää on käyny aiemminkin. oltiin romanttisesti jamesbluntissa ystävänpäivänä. lämppärin aikana mä kävin halailemassa arabialaista. kahden viinilasin tähden. huoh.