keskiviikko 23. marraskuuta 2011

hullu maailma, koirat, ihmiset

saakeli. meni kylmät väreet pitkin selkäpiitä ja tukka nous pystyyn.
ystäväni soitti. kummipoikani naaman raateli viikonloppuna mummin koira.

voi jeesus mulla olis hirttänyt täysin kiinni, jos olisin joutunut koiraa lapseni naamasta irti repimään. miten sitä kestää ees tolkuissaan kymmentä minuuttia ambulanssia odotellen, kun kundin riekaleisesta naamasta lentää tolkuton veri? saati kun pikkujannun naamaa kursitaan sairaalassa kasaan, ja poika rukoilee ettei häntä enää satuteta? - alkaa ihan kummia itkettämään täällä moinen.

lopputulemaa koko episodista en edes käy avaamaan. korrektiussyistä. sanon vaan että mulla loppuis mummolavisiitit moiseen tyystin kunnes koira on päästetty autuaammille metsästysmaille.

samaa asiaa hiukan sivuten.
asia mihin kilahdin totaalisesti tälläviikolla yhden (mun mielestä mukavan ihmisen) ehkä tunnekuohuissaan lausuma, mun oikein- tai väärinymmärtämä (aivan sama mulle kuinpäin) asia.
sanon tämän /varotan, vielä kerran (vaikka ihminen saikin multa palautteen samointein):

jos käsitän (oikein tai väärin) jonkun asian uhkaukseksi mun lapsia kohtaan, sekoan täysin.
siis sekoan.
siis täysin.
(joku saattaa muistaa angstit taksikuskia kohtaan joka meinas mun lapset teloa. silloin mulla oli fiilis että mä tapan.)


...siis jos olen peloissani lasteni turvallisuuden puolesta, ei mulla ole MINKÄÄNLAISTA rajaa. toistan, EI MINKÄÄNLAISTA RAJAA.
siis mä olen täysin irrationaali, ilman rajoja ja vannon; vaarallinen.
ja varoitan vaan kerran.
myöskään mun ystäviä ei voi uhkailla. se on poliisiasia.

jos mun lapsia uhkailee. se ei ole.
viisaaksi neuvoksi muillekin.
jos ei ole hyvää tai älykästä sanottavaa, joskus kannattaa ihan aikuisten oikeesti pitää vaan turpa kiinni.
kaikkea ei kannata sanoa ääneen.

(...vissiin munkaan. mutta sanoinpa kuitenkin...) 

8 kommenttia:

  1. Ekan kerran sun tekstejäsi lukiessa petyin. Ei edes tullut sellaista haluan tuoda esiin oman kantani -fiilistä, vaan silkka pettymys. Koira on syyntakeeton, aina. Niillä ei ole moraalista tajua. Lapset samoin ainakin tiettyyn ikään. Mitä jos lapsi hakkaa jollakin toisen lapsen naaman verille? Ehdotatko sille lapsellekin eutanasiaa suorilta käsiltä? Uskomatona. Pelästyä saa, mutta järki käteen. Koiran voi varmaan pitää erossa lapsista, ei kai sitä tappaa tarvitse sentään? :(

    T. Aktiivinen lukijasi

    VastaaPoista
  2. Samaa mieltä edellisen kanssa! Ehkä lapsi ärsytti koiraa tahallaan tai tahattomasti?

    VastaaPoista
  3. jos sä veisit lapses naaman revittäväksi mummolaan uudeleen, ni se on sun asia. kirjotin aika selkeesti että mun mummolavisiitit loppuis. ja ihan järkisyystä. koiran voi toimittaa toki a) toiseen, lapsivapaaseen ympäristöön (jos luulee että siitä kalua tulee) tai b) laittaa aina makkariin kun menee sinne kylään. tai sit vaan ajatella että kolmatta kertaa lapsen päälle käynyt koira on "ihan normaali" ja että vika on lapsessa, joka sen ohi käveli. ja antaa repiä naamaa vaan, niinkun sä vissiin ajattelit? ko ei sillä ole moraalia, niin lapsen kasvoilla, näöllä tai peloilla ole mitään väliä...

    sulla on oikeus mielipiteesees, ja samaan mielipiteeseen vetoaa kys.om. ihmiset. ja niinkun sanoin, se on sun asia. ja niiden oma asiansa. ole kuin pettynyt olet, mulla on myös oikeus omaan mielipiteeseeni.

    VastaaPoista
  4. vielä haluan sanoa että siinä kohtaa sä anonyymi olet oikeessa, että koira on loppupeileissä syyntakeeton, että vika on yleensä aina siellä narun toisessa päässä... eli omistajassa...

    VastaaPoista
  5. Lapsi astui koiran hännän päälle, vahingossa. Koira kaatoi lapsen ja puri lasta naamaan pariin kertaan, lapsen ollessa selällään. Lapsella on naamassa 12 tikkiä ja silmän menetys oli tosi hilkulla. Koira kuulemma vain puolusti omaa reviiriään. Minun on hirvittävän vaikea uskoa, että koira olisi tässä tapauksessa syyntakeeton. Lapseni tuskin oli koiralle mikään uhka selällään lattialla maatessa.

    Ja kyllä, koiran voi varmasti pitää lapsistani erossa. Me emme aio olla paikalla, kun kyseinen koira puolustaa reviiriään seuraavan kerran.

    t. pikkujannun äiti

    VastaaPoista
  6. Tiedän kissan, joka ei pidä lapsista ja hyökkääkin helposti kimppuun, jos lapsi sitä menee lähestymään. Läpsille onkin sanottu, että kisu on paree jättää rauhaan. Ei kaikki koirat/kissat pidä lapsista, kuten eivät kaikki ihmisetkään. Eläimiäkin kun on eriluonteisia. Ja jos koira on herkempi hermostumaan, niin voihan se tuosta hännän päälle astumisesta pelästyä/suuttua, ja napata kiinni. Se kuitenkin tekee kipeää koiraan, kun häntä tallotaan, vaikkakin se vahingossa tehtäisiinkin!

    Sani, kahden lapsen ja kolmen koiran emo :)

    VastaaPoista
  7. Vielä tarkennan: tietenkään lasta ei pidä viedä minnekään revittäväksi, ei titenkään! Mutta kuten mama itsekin totesit, esim. koiran toiseen huoneeseen laittaminen vierailun ajaksi on pommin varma ja helppo ratkaisu. Ymmärsin sitten ehkä väärin, mutta ymmärsin sun tekstistä nimenomaan, että et menisi lapsen kanssa tahi ilman lasta kylään niin kauan kuin koira elää -mitä en oikein voinut käsittää.

    Ja pikkujannun äidille vielä: koirat, kuten muutkin eläimet, kuten pienet lapset ovat kyllä mielestäni _aina_ syyntakeettomia, ts. ne eivät ole moraalisia toimijoita, ainoastaan moraalisen toiminnan kohteita. Siksipä vastuu niistä ja niiden tekemisistä on aina omistajalla/ lapsen tapauksessa huoltajalla. Siksi koiralle "kostaminen" jonkin tämmöisen tapahtuman jälkeen esim. tappamalla on minusta täysin pöyristyttävä ajatus.

    (Asia erikseen tietenkin, jos koira asuu lapsiperheessä ja sen kodin vaihtaminen tai lapsista erossa pitäminen on arjen tasolla mahdotonta. Silloin lopettaminen saattaa olla kaikille paras ratkaisu.)

    Toisekseen, koiran kannalta on luultavasti täysin samantekevää, astutaanko sen hännälle vahingossa vai tahallaan, se reagoi ihan samalla tavalla joka tapauksessa. Jollekin koiralle reagointitapa on kohottaa kulmia ja siirtää häntää, toiselle puolustautua puremalla. Koirisissa on isoja eroja ja ne pitäisi omistajan aina pyrkiä ottamaan huomioon. Iso osa koirista on sellaisia, ettei niiden pitäisi kaikkien turvallisuuden kannalta olla pienten lasten kanssa missään tekemisissä. Esinmerkiksi lapsiin tottumaton, terävä, vilkas koira ja ympäriinsä koikkaroiva pieni lapsi ovat erittäin huono yhdistelmä. Ei se silti tarkoita, että koirassa sen kummemmin olisi mitään "vikaa". Väärä koira väärässä ympäristössä, huolimaton omistaja ja tilkka huonoa tuuria lienee monesti pahin "vika" näissä tapauksissa...

    Ja vielä haluan sanoa, että mielipiteeseen on jokaisella oikeus, tietenkin. Mutta kyllä niistä mielipiteistäkin saa kritisoiden ja perustellen keskustella, eikös? Tarkoitukseni ei siis tosiaankaan ollut ketään sen enempää neuvoa kuin loukata, enhän minä juuri tästä ko. tapauksesta tiedä sen enempää.

    Mutta maman tekstejä edelleen mielenkiinnolla lukien ja pikkujannulle sekä vanhemmille jaksamista ja paranemista toivoen...

    - Se ensimmäinen kommentoija

    VastaaPoista
  8. nimenomaan. pointti on koirassa joka on ns. "väärässä ymäristössä". välillä on vaikea kirjoittaa selkeesti :)
    olen sun kanssa anonyymi samaa mieltä.

    kiva että avasit myös omaa kommenttia lisää. mä pidän siitä että täällä kommenttiboxissa on keskustelua. ja saa, ja pitääkin olla eri mieltä. lyhykäisesstä postauksessa, eikä kommentissa vaan aina näy kaikki kirjoittajan meinaamat sävyt!

    ilosta vkonloppua kaikelle kansalle toivon!

    VastaaPoista