helkatti. luulin jo että olen päässyt mun irrationaalipeloista eroon.
mutta eilen iski pimeä hetki.
kuumeessa, räässä ja hengenahdistuksessa oleva poika määki pedissään noin kuudelta aamulla. odottelin tovin ennen kun ajattelin sitä hakea, ni johan se hiljeni. ilmeisesti siis levolle takaisin.
mä olin tosi hämmästynyt siitä että se hiljeni. mut sitten tajusin että sillä on varmaan sikainfluenssa. ja tod. näk. se ei nukahtanut takaisin, vaan kuoli. samaan aatokseen päätin että siihen päättyy mun päivät myös. koska kukaan ei pysty elämään mun kaltasen ihmisraaskun kanssa sitten enää.
kun poika alkoi määkimään uudelleen, pimeä hetki meni ohi.
jumalauta mulla on toisinaan sairas mieli.
Menetin äitini 2002, tämä kuoli nukkuessaan (41v) sydänkohtaukseen. Tämän jälkeen heräsin vuosia (satunnaisesti) ollen varmana, että vieressä nukkujalle on käynyt samalla tavalla. Se saattoi olla yhdenyönjuttu, tai myöhemmin poikaystävä. Isovanhempien kissa tai yökylässä oleva sisko vieraspedissä. Se hetki, kun tuijottaa toista, keskittää jokaisen solunsa kuuntelemaan hengittääkö toinen. Ja se musta helpotus, kun rintakehä nousee, hengitys kohisee tms. <3
VastaaPoistavoih. sulla oli sentään ihan rationaali syy sun pelkotilaan kuitenkin. kiva jos oot päässyt jo siitä eroon!
VastaaPoista