hiivatti. yritin kommentoida aikaisempaa postausta, niin ei huolinut bloggeri mun "kevyttä" viidentuhannen sanan kommenttia. oho.
musta lapsiperheeseen tai mummolaankaan ei kuulu "vaarallinen" koira. koira joka on herkkä, pelokas tai aggressiivinen. mainitsemassani tapauksessa mummo voi tosiaan laittaa koiran hoitoon vireiluiden ajaksi, uuteen perheeseen tai koirien taivaaseenkin jos haluaa lastenlapsiaan nähdä, mutta jos koira on tärkeämpi/arvokkaampi, tai se ei nää mitään huonoa koiran moisessa käytöksessä, niin se on hänen valintansa.
mä voisin kirjottaa about miljoonan sanan esseen aiheesta "koira perheenjäsenenä", mutta pidättäydyn toistaiseksi. mullahan on tästä ihan omakohtasta kokemusta noin 15v ajalta. ilman mitään naama-irti-episodeja. eihän mitenkään voi olla normaalia tai hyväksyttävää että koira käy kiinni ihmiseen tai lapseen. asialle/koiralle on jotakin tehtävä.
meillä täällä koirilla on omat paikkansa joihin lapsilla ei ole asiaa. eikä koirilla ole asiaa lastenhuoneeseen, vaikka ne mieluusti siellä pehmeellä nukkamatolla lorvis penskojen lullattavana.
jos joku noista mein karvanaamoista kävis natiaisiin kiinni, niin se olis mulle kyllä peilipalaverin paikka. semmoista vaan ei voi sattua. ja se nimenomaan oli MUN vika jos sattuis sattumaan. ihmisen pitää koiransa tuntea, ja penskat kanssa. ja niitä osata niin hoitaa/kohdella että vaaranpaikat tulee minimoitua.
mulle koirat on koiria. ts. ne ei sohvilla/sängyillä hillu, ja tekee just niinkun laumanjohto määrää. silti ne on onnellisia ja tasapainosia hurttia. niitä halitaan, hellitään ja lenkitellään tarpeeksi. niitä kasvatetaan niinkun kakaroita, rajoilla ja rakkaudella. munkin spanielinraasu on niin tiukassa nuhteessa, että mäpä voin pitää sitä irti missä haluan. eli mun tiukkuus palautuu sille onnellisena irtikohlottamisena metsiköissä ja pelloilla. win-win, eikö? se myös sattuu rakastamaan lapsia, ja saa tuta lastenkin rakkaudenosotuksia silloin kun se niiden seuraan hakeutuu. silloin kun koira nukkuu, se saa nukkua = olla rauhassa. eikä natiaisilla ole asiaa niiden unta häirimään. tosin en voi väittää ettei niiden päälle ikinä käveltäis. varsinkin pienempänä kundia sattu just nukkuvat koirat kiinnostamaan tosi kovin, mutta mein mötköt vaan katteli meitä "ottakaa tuo kuolakalle pois"-ilmein. ja mehän otettiin. viimeviikolla mäkin viikolla kompuroin yhden piskin päälle, puutunut käsi petti alta kun otin tukea kaapista. mut kas, ei se mua purrut, katsoi vaan loukkaantuneena. kun ei sen kuulu puolustaa itseään mua kohtaan. en sille mitään pahaa ole tehnyt/halunnut ja se sen tietää. normaali koira musta väistää jos oma ihminen törvää niskaan. eriasia on meinkin koirille kadulla toikkaroivat humalaiset. silloin pitää narunpäässä olla tarkkana ettei ylilyöntejä satu. sanomattakin on selvää, että kun tälläsellä aluella asutaan, oon ihan tyytyväinen siitä, että koirilla on edes hiukan suojeluviettiä. murun on katuhullulta mein vanhin koira pelastanut kerran, ja murtovarkaan säikyttänyt käpälämäkeen sama piski kertaalleen. kesällä mua alkoi sysimetsässä joku mies seuraamaan, ja toivoin syvästi, että jahka se päälle tulee, niin koirilla on munaa ja halua mua suojella.
koirat on mein perheessä täysvaltasia "koirajäseniä". ne elää koirien tavalla, eikä niiltä musta muuta voi odottaakaan. siinä missä koirat pystyy opettamaan kohtelemaan lapsia oikein, tule lapset opettaa kohtelemaan koiria oikein.koirilta lapset oppii elämän moniarvosuutta, arvostamaan elämiä, ja niillä on aina joku jota halia. koirat on lämpimiä ja vilpittömiä, ystäviä. niiden kanssa oleminen kehittää valtavasti lapsen empatiakykyä ja kykyä huolehtia muista. mein kundi (10kg) rakastaa hillua t:n (40kg) kanssa, ja siinä kyllä arvaa
kuka ottaa damagea. ja mieluusti ottaakin. voi sitä riemua minkä pieni
koirapaini saa aikaan. normaali-ihminen tuntee koiransa ja näkee kyllä
jos tilanne on epämiellyttävä sille. pienet ihmsen nakit valtavan
koiran kidassa on meidän perheessä vaan hauskaa. kaikkien mielestä. toki
koirat vanhenee ja niille saattaa tulla kipuja ja vaivoja, mutta myös
niiden huoltajana mun pitää nähdä ne asiat, ja huomioida arjessa kanssa. että jos moiset hillumiset ei sitä enää kiinnosta, on kundi opetettava uusille tavoille.
koirissa on omat miinuksensakin tietty. ne tuo sisälle kuraa ja rapaa, lennättää räkää kattoon asti. kuolaa. sotkee vedellä. ne on joskus tiellä. yks vinkuu, yks urisee, yks sählää. ne tunkee päälle myös silloin kun haluaa olla hetken rauhassa. jos olisin itse saanut valita, en olis ottanut kolmea karvanaamaa. selitän kaikille aina että tää suuri lauma on ns. "uusperheonnettomuus", mutta kyllä mä niistä jokaisesta tykkään. ne on yksilöinä vallottavia otuksia erityispiirteineen, ja mun sydän laulaa hoosiannaa kun lenkitän niitä yksitellen. (laumana ei aina niinkään ;) )
tämä vaan siis lässynläänä muutenvaan kun teki mieleni kertoa. missään tapauksessa ei ollut lapsen syy, että koira tuli päälle. normaalin koiran kuula kestää jonkinverran yllättäviäkin tilanteita. ainakin sellaisen koiran jolla ei ole pelkotiloja, ja on tarpeeksi aktiviteettia. siihen miten tilanne ajautuu moiseen pisteeseen kun mun mainitsemassa tapauksessa, en edes nyt pureudu. koska se ei kuulu mulle. se kuuluu mullekin, että mulle rakkaalla ihmisellä on revitty ja ommeltu naamataulu. kipuja, tuskaa ja pelkoja. semmoseen mummolaan mä en menis, jossa saman episodin toistuminen on enemmän kun todennäköistä. täällä kotona jos koirien ja lasten kanssakäymiseen tulee ikäviä piireitä joskus, tilanne punnitaan tarkkaan, ja tehdään ratkaisuja sen mukaan. niin on elettävä kun on vastuussa sekä lasten että koirien hyvinvoinnista. tää on niiden kaikkien perhe.
p.s.
muru, totaalisena koiraihmisenä, sanoi että tommosessa kiinnikäymisasiassa vois kääntyä poliisin puoleen myös, ja antaa niiden antaa suositukset koiranomistajalle. mutta tuskinpa lähisuhteessa viitsii moista tehdä. meinaan jos se on naapurinkoira, joka tulee sun lasten päälle, ja joudut tilaamaan ambulanssin, tulee paikalle myös poliisi joka arvioi sit tilanteen. kuten männäkesänä naapurissa... en tosin tiedä lopputulemaa siitä episodista.
Voi hitsiläinen, tästä tekstistä kyllä huomaa että koirat on tärkeitä sulle. En ole perehtynyt kun olen aina ajatellut etten vaan ole koiraihminen ja koirat ei tykkää musta, mutta kuulostaa hienolta.
VastaaPoista