meille kuuluu tasottunutta poikaa, kilahtanutta tyttöä.
esikoinen odottaa innolla toista muuttoa. printtasin sille askarreltavaksi muutaman pohjapiirustuksen tulevasta asunnosta. innostakoon itteään lisää.

poika on yllättäen alkanut puhumaan enemmän. "lisää" se kiljui naapurissa pizzaillallisella.
- oho, se sanoi selvästi lisää! intoilin.
- no nii se sano viimeviikollakin kun oli täällä. kertoi naapuri.
jaahans, menny mammalla vähän ohi moinen.
- mamma! leijona sanoo omalla kielellään mua tyhmäks! huuti ruttunaama. kun tarkkaan kuuntelin, niin joopa! jätkä hoki "tymmä, tymmä, tymmä" kun ei saanut siskolta lelua ottaa. ihanasti.

ruttunaama on vuorostaan alottanut parkumisen. (hitto onko sen määrä täällä vakio? olisko seuraavaks sit mun vuoro heittää kuppi nurin?) mä luulen että sitä stressaa olosuhteiden muuttuminen. se on niin rutiineihinsa, ihmisiinsä ja asioihinsa jumitutunut ipana kun olla voi. vaikka se oli ainoa joka tähän läävään tullessa huudahti: "voi miten valtavan ihana koti! paljon parempi ku edellinen!" nii tuntuu että sillä ressilevelit paukkuu, ja kaikki mahdollinen itkettää.

huoh.

murulla on pian tentti, toivon että sen jälkeen ressi helpottaa, ja päästään hiis-fiiliksissä juhlimaan vuosipäivää.

p.s. paruin mä jo perjantaina oikein olan takaa. ikeavitunkerrossängystä puuttui yks jalka. sit soitin sinne asiasta ja aloin itkemään. poika oli vastaanottopäässä ihan raasu. ja kun muru seuraavaks otti puhelimen ja soitti uudelleen samalle pojalle reklamoidakseen "palvelusta", niin poika tais olla vielä enempi raasu... (maksettu kalliimpi kotiinkuljetus, osa puuttuu, itse haettava jos ei kahta viikkoa halua odotella.) 
p.s.2. mä sitten raivolla lauantaina kasasin se toisen osan kerrossänkyä (sen missä oli kaikki osat). yksin. ihan itte. hermo meni, ja sormet. mutta sänky tuli. siellä ruttu veteli unta äitinsä tekemässä sängyssä tyytyväisenä. siitäs saitte!