ihan hyvältä tuntuu nää asiat näin isäinpäivänäkin.
itsehän olen valinnut lapsilleni isättömyyden tähän elämään, ja sen kanssa elän itsekin ihan hyvillä mielin.
"mulla ei o isää ollenkaan, mutta mulla onkin mamma ja mami!" ilmoittaa ruttunaama. toinen versio kuuluu: "mulla ei o isää, mutta mulla on ukki."
tasan olen kertonut miten hän on tähän maailmaan tullut. ja hän on asiaan tällähetkellä hyvin tyytyväinen. lääkäri on laittanut kiltin setän antamat siemenet mamman "vauvamuniin" (niinkuin hän asian ilmaisee.) ja sit mahaan on tullut hän. sitten leijonapoika.
psykologi aikanaan sanoi että noin 4-5 vuotiaana alkaa isäkyselyt, ja on hyvä että asiaa on mietitty valmiiksi, jotta itse tietää mitä lapselle lähtee puhumaan. psykologin mielestä olisi voinut kertoa että isä on sellainen tuntematon setä joka on antanut siemenet.
noh. isäasian pohdinta alkoi ruttunaamalla jo kaksivuotiaana, ja sille on alusta saakka ronskisti sanottu ettei sillä ole isää. tasan kun ei maailmassa mene nallekarkit. anteeks vaan. lapselle on kerrottu että jossain perheessä ei ole mummia, jossain ei sisarusta, jossain ei koiraa. on erilaisia perheitä. ja kaikki on ihan yhtä hyviä.
musta isä-sanana jo sisältää sellaisen henkilökohtaisen aspektin, joka jostain tuntemattomasta siemenenlahjottajasta puuttuu. toisaalta, lapsi olis varmaan muodostanut toki oman suhteensa koko sanaan omasta katsantokannastaan, mutta muut lapset välttämättä ei.
musta on liikuttavaa ja kunnioitettavaa että päiväkodissa mut vedetään sivuun, ja salaa suputellaan että mitens tää isänpäiväkortti. kiitos huomioivasta lähestymistavasta. lapsi on toki itse on jo muutamat vuodet osannut sanoa ketä haluaa isien päivänä muistaa.
asiat on nyt hyvin, mutta voihan olla että poikana leijona paiskaa isäasiat merkityksellisempinä mun naamalle muutaman vuoden päästä. mutta kuten alussa jo kirjoitin, itse olen valintani tehnyt, ja itse siitä saan vastuuni kantaa. luulen että suurin merkitys on sillä, miten asiat niille tarjoilee. säälimällä tässä ei saa aikaan kun surullisuutta ja menettämisen tunteen.
ja vaikka herramunjeeräsäsille isättömyys ja lesboperhe on kauhistus, mun lapsille tämä on parasta mitä ne tietää, ja parasta mitä ne voi tässä elämässä saada.
eniten henk.koht. pelkään ehkä sitä että teinixinä noi isättömät pistää mut tilille ja vetää porot nokkiinsa eikä suostu olemaan mun kanssa enää tekemisissä moisen itsekkään "mullehetikivaperheilmanmiestä"-asenteen vuoksi. johon psykologi sanoi että siitä on turha ressata, jos ne jotkut pultit vetää, niin ne luonnoltaan on semmosia, aihe sit vois olla mikä tahansa. vaikka se pinkki saamatta jäänyt merkkihuppari.
ko tasan ei mee maailmassa nallekarkit, toivotaan ettei noi penskat ole katkeroituvaa laatua... ko ne tuskin tulee sitä huppariakaan saamaan.
Ajatuksia herättävä kirjoitus. Itsekin olen jo alustavasti miettinyt, että jos tämä Vesilohikäärme tulee syliin asti ja eläväksi lapseksemme, miten ja missä vaiheessa meidän perheen erityispiirteitä on hyvä lapselle selvittää. Vesilohikäärme saa isän, mutta isän lisäksi on tuntematon siemenenlahjoittaja ja jossain on häärännyt joku tohtorikin. Parasta lienee miettiä tarkkaan, mihin sävyyn näistä asioista lapselle puhuu - kuten säkin sanoit, "suurin merkitys on sillä, miten asiat niille tarjoilee". Itse pelkään lähinnä sitä, että unohdan joskus rajat, annan väärässä tilanteessa vallan traumoilleni ja alan päivitellä lapsettomuushoitojen kestoa ja kauheutta. Hmm, ehkä raskaus parantaa ja tämän sortin hölmöilyn vaara väistyy?
VastaaPoistaoon jossai vanhempainillassa joskus kuullut kerrottavan, että kuuntele mitä lapsi kysyy, ja vastaa siihen kysymykseen. ainoastaan siihen. koska lapsi kysyy asioita "omalla tasollaan" ja aikuisen pitää vastata lapsen tasoisesti. miksi kertoa sedistä ja purkeista ja lääkäreistä, jossei lapsi niitä kysele?
VastaaPoistameillä siis ei esim vielä ole kysytty mitään että missä ne siemenet sillä miehellä on ollu ja miten ne on ulos tullu, ja miten tää kuvio "normaaleilla ihmisillä" toimii ;) eiköhän nää sit joskus kuudennella luokalla tule esiin? (tosin esikoinen kysyi jo ekaluokkalaisena mitä on seksi, ko olivat pojat koulussa puhuneet...)
emmä usko että sä niitä traumoja hoidoista sille lapselle varsinkaan alat päivitellä. sulla menee kaikki aika siihen että kerrot mistä aurinko tulee, mitä pilvet on, miks ketulla on häntä ja jäniksellä suht ei, miks kala asuu vedessä ja miks koira pissaa ulos, miksei saa kaivaa nenää... jne jne jne... *reps.