päivä ulkona

huippua!
eilen alotin aamun tekemällä kaks koiralenkkiä, sit päivällä pikasesti yhden.
sitten siirryttiin lasten kanssa murun peliä katsomaan.
(musta on sulosta kun lapsille on aina iso elämys matkustaa bussilla, vaikka me paljon julkista liikennettä käytetäänki.)
murun pelissä vierähti mukavasti aikaa ulkosalla, lapset leikki ja söi eväitä. mä koitin seurata peliä mitä muiden urkkaleskien kanssa juttelulta kerkisin.
sit tultiin kiireellä kotio pihatalkoisiin.
esikoinen oli ystävällisesti nyppinyt rikkaruohot pensaista. (vaikka tulikivenkatkuisia "tää on perkeleellistä hommaa"-viestejä sainki. reps!)
pihatalkoissa vierähtikin sitten loppupäivä.
muru oli ilmoittanut ettei se pelin jälkeen pysty osallistumaan, mutta yhtäkkiä se ilmesteyi sinne haravan kanssa heilumaan. lapset ensin osallistui touhuiluun, mutta esikko oli lopuksi hyvin tyytyväinen kun sen työpari bambam siirtyi leikkihommiiin. poikanen oli sotkenut enemmän kuin auttanut, mutta osallistuminenhan se on tärkeintä.
ilta päätettiin taloyhtiön tarjoamaan grilliruokaan (lisänä uskomaton thai vinaigrette (kvg!) salaatissa!) ja livemusiikkiin.
sitten vielä lopmpsittiin murun kanssa kaksin iltalenkki koirien kanssa ihanassa kesäisessä illassa.
perussettiä. ehkä.
mutta oi niin ihanaa.
(kultareunus tässä.)

älä sano

aina kun sanon jotaki nii kopsahtaa omaan nilkkaan.
just kirjotin etten tunne väsymystä juurikaan, nii johan pamahti semmonen nöyryyttävä päivä, että sammuin suorilta sohvalle. ja aamulla heräsin nii kroppa painavana että meinas käydä itkettään.

ei siinä. kiva kertakokemus tuo. mutta väsymys, ole hyvä ja poistu.
kiitos.

toinen asia on se, että jos lesoilen miten olen löytänyt sen oikean, ja kuinka tän arjenkin keskellä se rakkaus tuntuu ihan törkeän voimakkaana kokemuksena kaikessa mitä teenkin, niin kohta on joku katatonaalinen perheriita pystyssä.

mutta sanon silti.
kyllä.
tässä se on.

äitiyden haasteita osa tuhat yksi

taikinanaamako se oli joka ruoti äityttään ja antoi itselleen arvosanan 8.
mä lesoillen pistän paremmaksi. kymppi miikka olis lesoilua joten sanon ysipuol.

mä olen optimisti ja hyvä aina selittelemään asioita parhain päin.
vetoan siihen ettei maailma ole täydellinen, joten mukaan ei tarvitse sitä olla.

olkoonkin että joskus hermostun.
mitä sitten? penskojen on musta elämää varten hyvä oppia, että jos jonkun pinnaa virittää turhalla ränttäilyllä, saattaa palaute olla negatiivista.

on elämää varten hyvä myös oppia, että saadakseen huomiota, ääntä joutuu joskus korottamaan, ihan joutuu itkemään tai rääkymään.

haluan olla turvallinen vanhempi. semmonen jonka syliin voi aina tulla, vaikka olis vetänyt ihan paskauhmakilarit ja pistänyt sisustuksen uusiks ja äänijänteet olis karjumisesta finaalissa. luojalle kiitos temperamentista, jossa mieliala muuttuu sekunnissa. sekä omalta, että lasteni osalta.

perustelen nipoja sääntöjäni sillä, että aina ei voi maailmassa tehdä mitä haluaa. vaan vaikka paskalta tuntuis, jotkut asiat vaan on "pakko" ja duuniinkin pitää mennä ajoissa. joskus sitä joutuu imuroimaan vaikka vituttais, ja toisinaan haavat puhdistetaan vaikka kirvelis saamaristi. mä täällä kerron mikä on turvallista ja sallittua, koska mulla on enemmän elämänkokemusta ja viisautta.

mä haluan tehdä terveellistä ruokaa, ja se että näen sen eteen vaivaa, on mun oma valinta. ei mikään marttyrinkruunun viimeinen timantti. se ei tee musta parempaa ihmistä tai mutsia, vaan tekee mulle hyvän mielen.

meillä ei juoda lasten nähden yhtä viinilasia enempää. enkä mä salli esikoiselle alkoholia maistiaista enempää ennenkun se on kahdenksantoista. siitä on ihan lakikin olemassa. tiedän kuinka turvatonta on humalaisten aikuisten seurassa, ja koska olen sitä tarpeeksi itse nähnyt, mun lasten ei tarvitse sitä kokea. sekin on vaan mun oma valinta.

tämän kirjotuksen inspiraationa on ollut taas tänpäiväset kasvatuskeskustelut tyttöjen (ja vävykokelaan) kanssa. mä en ole täydellinen, eikä mun aina tarvitse edes yrittää parastani tässä perheessä. tämä ei ole suoritus, eikä tässä oikeesti pisteitä lasketa. tärkeintä on se yleinen tunnelma, ja molemminpuolinen luottamus ja välittäminen. joskus se ihan riittää että olen. tässä. 

esikoisen kanssa puhuttiin yökyläilystä. mä alan päästä yli yökyläboikotista. mulla oli hyvä monologi teineille, ja nostan hattua vävykokelaalle(kin) kun se niin asiallisena kuunteli. kyse on ollut mun mukavuusalueesta*, ei luottamuksen puuttesta heitä kohtaan, ja alan kypsyä ajatukseen yökyläilyistä pikkuhiljaa. soitin esikoisen isällekin, ja asiat puitiin läpi.

ruttunaaman kanssa käytiin taas läpi sen "kohtauksia". liikuttavaa huomata että siitä on kasvanut hyvä keskustelija, joka osaa (kysyttäessä) kertoa tunteistaan. se sanoi niin mun mieltä lämmittäviä asioita, että tunnen itseni oikeasti ihan ysipuolen mutsiksi. jossen kympin.



* siis mun vanhemmat on dumattu paskaliberaaleiksi, ja mähän olen saanut lapsen niin nuorena ainoostaan siksi, että mun vanhemmat on sallineet yökyläilyt alusta alkaen. mulla itsellähän ei ollut raskaantumiseen osaa eikä arpaa... eks nii.  mulla kesti päästä yli siitä, että oonko paskaliberaali, vai se nipo. tai vaan ihan mä itte omien ajatusteni ja päätösteni kanssa.

onnenitku

se jos puoliso on kirjoittanut äitienpäiväkorttiin elämänsä naisesta, viitaten sinuun, ja kiittää sua tästä perheestä, niin johan se on pienen onnenitkun arvonen asia.
hiis.
tunteellista äitienpäivää muillekin!

rakkautta on...

muru oli tilannu hienoja printtivaatteita netistä.
luulin jo nähneeni kaiken, 
mut en sittenkään.
-//- ...

sitä saa mitä tilaa

siis en kehtaa narista vaikka mieli tekisi.

valitin aiemmin murulle että sen pitää ottaa mahd. työvuorot, kun muuten ei raha riitä tän firman pyörittämiseen tonnin autonkorjauslaskujen ynnä muiden vuoksi.

no nyt kun se kolmatta viikkoa putkeen tekee työharjoittelua, duunia ja perustreeniä, ilman vapaita, alkaa mua vituttaa, ja sitä väsyttää.

hattua nostan että se jaksaa ja viitsii. mun pyynnöstä tai omasta halustaan, ihan sama.
olisko yhteinen vapaapäivä liikaa pyydetty?
tässäkohtaa kai olisi.
huoh.
mullonsitäikävä.

normipäivä

1:30 ininää lastenhuoneesta. poika on kussu sänkyyn. pesen pojan, korjaan dämitsit. molemmat menee helposti takasin unille.

6:15 lastenhuoneen ovi narahtaa. poika menee pissalle. mä nousen. ruttukin on hereillä. annan niille kirjat käteen ja pyydän oleen hissukseen kun mami nukkuu. keitän ekat kahvit. hiivin tuhmille töille partsille. luen lesbosarjakuvaa.
7:20 makkarin ovi narahtaa, muru on herännyt. keitän päivän toiset kahvit. ruttu askartelee koruja, poika lukee.
8:00 ipanat tulee aamiaiselle, syön appelsiinin ja kaks ruiskorppua. trimmaan koiran. muru lenkittää 2 koiraa, mä lenkitän kaks. lapset kattoo lastenohjelmia.

8:30 lapset kattoo lastenohjelmia.
9:00 lapset siirtyy omaan huoneeseen leikkimään. mä alan siivota. pyyhin pölyt, imuroin. tsekkailen nettiä siinä sivussa. poika tyhjentää tiskikoneen. ruttu lukee lomaesitettä ääneen.
10:00 lapset menee ulos leikkimään. annan niille liukurit ja pallot. siirtelen maanisesti tavaroita kaapista toiseen. muru tilaa jenkeistä pelitarvikkeita.
11:30 haen lapset sisälle, muru lähtee duuniin. suukotellaan pihalla. lapset syö kanaa ja couscousia. laitan lapset päikkäreille. surffaan netissä.

12:00 mä käyn komentamassa pulisijat unille.
13:00 ruttu herää pissalle. jätän sen sohvalle lukemaan vampyyrikirjaa, itse lenkitän koirat läheisessä metsässä. sen jälkeen luetaan rutun kanssa kirjoja sohvalla. ruttu kirjoittaa ostoslistaan "maksamakkara".

14:00 poika herää. on kiukkunen, heräilee sylissä.
14:30 lapset syö välipalaa, pannaria ja viinirypäleitä. mä naukkaan ruisleivän. aletaan askarrella lennokkeja. annan koirille luut askarreltavaksi.
15:00 kerään luut pois. puetaan ja lähdetään kauppaan. ostan kahden pvän sapuskat, plus pillimehua ja alkoholitonta olutta. lapset auttaa kantamaan ostokset kotiin. ruttu vie roskat. lapset purkaa kauppakassit.
16:00 napsautan saunan päälle, pidetään lentsikkakisat joka aiheuttaa hetken yleistä sekoilua. jonka jälkeen lapset siirtyy yläkertaan leikkimään omiaan. ruttu piirtää, poika leikkii elämillä.

16:30 ruttua tullaan hakemaan ulos. ruvetaan pojan kanssa ruokahommiin, kädenkäänteessä saadaan aikaan helppo tomaattikeitto. ruokitaan koirat. laitan koirille samalla barffi-puuron uuniin.
17:15 saan viestin L:ltä, että vois mökkimatkaltaan piipahtaa.
18:00 syödään tomaattikeittoa ja mozzarellaa. mennään saunomaan. ruttu kertoo ettei kukaan voi arvata että meillä on ollut maailman paras päivä.
18:45 avara luonto alkaa, L tulee. L jää lasten kanssa sohvalle köllimään. mä lenkitän koirat.
19:30 lapset unille pienen känkkäilyn kanssa. sivelen ydinluiden sisään maksamakkaraa ja annan herkut koirille, juotan pappakoiralle alkoholitonta olutta. höpisen L:n kanssa sohvalla.
20:30 puheenaiheet loppuu, L lähtee kotiin. mä laittelen asunnon yökuntoon, kerään koirien luut, suljen ikkunat, tiskaan tiskit. käyn tekemässä tuhmia töitä parvekkeella, ja siirryn sohvalle kirjan ja koiralta jääneen oluen kanssa.

21.20 muru tulee. koirat riehuu hetken. vaihdetaan kuulumiset. mä käyn pissattamassa 2dl mehua ryystäneen poikulan. ryömitään hyväntuoksusiin lakanoihin murun kanssa.

noh, normipäivä, tosin spesiaalikiva semmonen. hyvä mieli jäi siitä, että kersat pelas naapurien kanssa futista pihalla*, ja siitä että ruttu osas kirjottaa hienosti maksamakkara. ja että sillä oli maailman paras päivä. ja siitä että ystävän kanssa oli aikaa jutella kunnolla, ja etenkin siitä että se puhui. mulle. omia asioitaan. ja siitä että muru on semmonen kun on. suht aina. väsyneenäkin jaksaa olla hellä, romanttinen ja huomaavainen. hyvä lauantai oli.

kerro sä blogissas sun normipäivästä. mieluusti lukisin. tyyli vapaa. laita linkki vaikka kommenttiboksiin, nii muutki voi tulla kyylää.

* pihapelit kunniaan!

arjen rakastaja on takas!

sit kun on kaks yötä maannut valveilla miettimässä miten pärjäis vuorotöissä, niin yllättäen aivot on kääntyneet sellaseen asentoon, jossa virka-aikatyöstä löytää vaan hyviä asioita.
kaiken arvoa ei aina muista ennenkun ne tärkeät asiat on vähällä menettää.

tässä tapauksessa ihan positiivisen kautta toki.

mutta on kiva herätä aamulla omiin aikoihin, ja painua metsään lenkille.
on kiva jutskailla natskujen kanssa niitä viedessä ja hakiessa.
kiva istua junassa lukemassa kirjaa ihan omissa rauhoissa.
kiva voida lähtä töistä vähän etuajassa jos on tarvis, ja kiva jäädä hoitamaan tärkeitä asioita överiksi jos on tarpeen.
kiva tehdä ruokaa murun kanssa arki-iltasin.
katsoa lapsikasassa lastenohjelmia. 
pestä lapset ja lukea sadut, joka ilta.
hiissata sohvalla kullan kainalossa, joka ilta.
mennä yhdessä nukkumaan suukotellen ja höpötellen, joka ilta.

uusissa töissä olis toki ollut mahkuja omaan aikaan pari kertaa viikossa.
mutta mitä hittoa mä tekisin "omalla ajalla"?!
kun tärkeimmät asiat on tässä. tässä tämmösessä.

naisen logiikka

einsteinini ei varmaan hirveästi arvosta, että sen kustannuksella nauresekelen,
mutta.
eilenillalla en saanut hepuleiltani unta.
tyyppi ehdotteli jos se nukkuisi sohvalla, etten vaan sais noroa.
ihanaa huolenpitoa,

joskin se oli juuri pessyt hampaansa, ja tunkenut hammasharjansa samaan hammasmukiin mun oman kanssa. puhumattakaan siitä, että tietty se on norokäsineen klähminyt päivän aikana kaikki mahdolliset pinnat asunnossa hoippuessaan.

ei siinä.
otin rommihuikan tappaakseni pöpöt suolistostani. toistaiseksi toimi.
tänään on mahaa juilinut, ja vähän lämpö noussut.

annas kattoa.
muru lupautui myös hakemaan pyhäliksat töistä huomenna. vinkeetä onkin jos meikkis norottaa sitten huomenna. vastuullanihan on sit vaan neljä koiraa, ja kaksi lasta.
no, on sitä ennenkin eletty. sanon mä.

ja kerron vanhemman naisen viisaudella vielä, ettei katastrofiajattelussa ole mitään pahaa. loppuviikosta kun nostelin vadin esille, ja raivasin kylppäriin tilaa noroilla rauhassa, niin tarvittiinhan niitä. tosin en minä itse, vaan hän. tarvittiin kuitenkin. vielä on vati asemissa ja pöntönviereissä tilaa. vedän raksin seinään jossei kukaan muu meistä sinne lankea.

eilen. kaikenlaista.

kaikenlaista.
se kuvaa eilistä päivää loistavasti. pieniä hetkiä, monia joista haluais muistijälkiä jäävän.

aamulla kundi oli ihan reunalla tunteidensa kanssa, se tuli ulkoa ja kamppeet piti viedä saunan lattialle kuivumaan. se pidätteli hyvin parkua, nosti etusormensa pystyyn, ja sanoi värisevällä äänellä: "odotattehan minua sen ruoan kanssa?!" - ei parkua. kympin arvoinen suoritus!

oltiin päivällä murun kanssa kaverin kolmikymppispulkkamäessä. sairaan hauskaa! hillittömiä vauhteja, vaaratilanteita, hyppyreitä, kuumaa kaakaota, ihana keli. jatkettiin saunatiloihin jossa oli erinomaista ruokaa ja kivaa seuraa.

superkaveri L tuli hakemaan meidät ja heitti meidät kotiin alkuyöstä.

esikoinen, joka poikaystävänsä kanssa toimi illan lapsenvahtina, kertoi että koirakauhio oli alentunut hänen alapuolelleen, mutta esti tehokkaasti poikaystävää lähentymästä esikkoa. hahahahaah. vähänkö nauroin. ihan oikein toimittu koirapoikanen!

unille mennessä kiisteltiin murun kanssa tuttuun tapaan siitä, kumpi sai bileistä mukaansa illan kauneimman naisen. sanoin että arvostan sitä että hän tuli mun kanssa kotiin. että osaan sitä arvostaa, ja haluan sanoa sen ääneen. että hän on just siinä.

hiukan ennen nukahtamista koirapappa tunki makkariin, ja koska se on aika harvinaista, katsoin sitä tarkkaan. ja aloin kiljumaan. sen toinen silmäluomi jotenkin roikkui, tai oli kääntynyt ympäri, tai jotain. ei ollut hädällä järkeä eikä määrää kun yritettiin päättää mitä tehdä. ryntäsin keittiöön ja tekasin steriilin suolaliuoksen, jolla silmä siveltiin.
maattiin sitten unetta sängyssä pitkään. toistemme hengitystä kuunnellen. minä, käsi kädessä murun kanssa. ja muru, käsi kädessä mun ja koiran kanssa.

huoh. tunnerikas lauantai. ihana.

pörröpäät

vähän haikeelta tuntuu että pieni, minun näköiseni blondi poikanen on pian historiaa.
jos tämä temperamentiltaan tasoittuu niinkun sisarensa ja muuttuu tummaksi, niinkuin sisarensa, en toki valita. mutta mietitäänköhän me taaksepäin joskus "että kun sä olit vaaleatukkainen ja pahansisuinen"?

tukan värit lähenee, lähenee.
pojalla on vaalean pikkulapsen tukan seassa mustaa paksua jouhta.

p.s. sen lisäksi että noiden aamupörröset tukat herättää mussa äärimmäisiä hellyyden tunteita, niin joskus kun maailma ahdistaa, pitää vaan tunkea nenä tuonne pörrön sekaan ja nuuskia syvään. kaikki murheet unohtuu.
kaikki.

sitä tunnetta

vanhemman naisen viisaudella neuvon.

- kävele nopeasti. suutele hitaasti. rakasta paljon. rentoudu, lepää. puhu. laula. naura kovaa. anna anteeksi. pidä kiinni. päästä irti. humallu elämästä. humallu viinistä. heittäydy tarinaan. työskentele sydämellä. tapaa ystäviä. pukeudu nätteihin alusvaatteisiin. arvosta asioita joita sulla on. jätä typerykset huomiotta. tanssi. huuda jos on pakko. kuuntele myös kuiskausta. anna arvostusta niille jotka sen ansaitsee. sano mitä haluat.

kuten sanoin, kyse ei ole siitä mitä asioita sun elämässä tulee sua vastaan, vaan siitä miten sä niihin suhtaudut.

tämä päivä, tämä vuosi, tulee vain kerran.

näe asiat ainutlaatuisina.
jooko.   

kiitos viimevuodesta kaikille osallisille.

erityiskiitos lapsille siitä että ne on. ja murulle loputtomasta rakkaudesta, vaikka tiukkaa joskus tekee, tässä ollaan. aina.luulen. ilolla loppuviimeeks. ja ystävälle, sille jonka kanssa me vanhetaan elämän tappiin yhdessä, ja joka tekis mun puolesta mitä tahansa. tunne on molemminpuolinen.

kiitos muille ystäville, siskolle, läheisille ja kylän miehille.anopille. mummuille ja papoille elämänkokemusten jakamisesta. auramiehelle että joskus käyt. junakuskille joka edes yrittää.

uusi vuosi, uudet kujeet.
parempi mieli. tässä ja nyt.

risuja

"mamma, siitä on oikeestaan hyötyä jos saadaan lahjaksi risuja. ne voi käyttää majan rakennukseen!" kertoi ruttunaama aattoaamuna.

kyllä ensin naama vähän levis ja itku tuli silmään kun risut niille ojennettiin.
mutta sit alkoi naurattaa.

ja juu-juu. sai ne muutaki. niin sikamainen oli lahja röykkiö että ekoelämänystävää hirvitti.
tosin, kun kääreet oli revitty, huomasin, että pelkästään hyvää ja tarpeellista tuli. vaatetta, askareluvälineitä, luistimet ja muutama, vaan muutama lelu.
kiitos niistä.

arkirakkautta. vessassa.

näin iskevän paperin kannoin rakkalleni.
ihan wc-paperi puhutteli minua.

tää on niin totta.
ekahalauksella, joka heti vei multa jalat alta, tuntui tuolta.
ja toisin kävi.
herään joka aamu onnellisena. tuosta naisesta.

hiis.
arkirakkautta.
ihan wc-paperissa. kuinka hienoa.

kalsareissa. tai ilman.

täällä juhlitaan romanssin vuosipäivää. .

lapset lähti g-tädille.
me kaks jäätiin kotia. ei jaksettu vaivautua lähtä kaupungille.
juhlitaan sit kalsareissa, tai jopa ilman.

muru laittaa illallista, kohta korkataan pinkki kuohuviini. [valdivieso. rose. sec.]

onnea ja iloa rakkaudelle, romanssille ja kaikelle hömpälle.
niitäkin elämässä tarvitaan.
o skool po saaken.

ei. näin.

ettei kukaan vaan luulis, tai ettei kukaan luulis että mä luulisin, tai etten vaan itse alkais luuleen olevani jotenkin täydellinen,
täytyy kertoa että siinä "joka vanhoja kaivelee, sitä tikulla silmään" sanonnassa on ihan ideaa. tai toivoisin saavani tikusta jo ennen kun alan määkimään "sä sanoit kerran että..."
helvetin turhaa hommaa.
ja kyse oli kai siitä ettei toinen ollut ensinkään sanonut mitä luulin/kuulin/ymmärsin/halusin ymmärtää.

voi saakeli että voi tämmöi ämmä alentua heittämään ihan asiatonta sontaa.

mä siis muutenkin olen määkinyt tässä useampia viikkoja milloin mistäkin,
on ollut angstinen ja surkea fiilis,
eikä tarkoituksenani nytkää ollut aiheuttaa riitaa, kun muru on ollut erittäin pitkämielinen mun märyämisten kanssa.
tarkoitus oli vaan saada se painolastina tuntunut vanha typeryys pois mielestä.

ja mitähän siitä tuli? meni varmaan just niinku strömsöössä se "keskustelu".
huoh. voi mua tyhmää ihmistä.

ei, mä en ole täydellinen.
ja ei, mulla ei aina ole pelisilmää.
ja ei, en aina pysty rakentavaan keskusteluun.
ja kyllä, kyllä mä osaan olla vittumainen, tyhmä ja inhottavakin. 
harmi vaan.
toisinaan mä tosiaan olen heikko, säälittävä ja lapsellinen.

onneksi on joku joka pystyy antaa mun virheet anteeksi, ja löytää oikeat sanat mun pään korjaamiseen. 

joskus, kuten nyt, tuntuu että saan enemmän hyvää kun ansaitsen.

rakkautta on

...pieni askartelu

puuroriisistä tuli kivat sydämet lautaselle.
kelpaa murun tulla kotia treeneistä kun on näinki rakkaudella ruoka odottamassa.

arkirakkaus.
hiis.

näitä lisää

aivan upea viikonloppu ollut tähän asti.
näitä lisää! 
lainattiin millenium-trilogia, ollaan laitettu yhdessä ruokaa, syöty hyvin, kattelut leffoja, saunottu, juotu viinä, natusteltu nameja, fiilistelty, pussailtu, nakuiltu, hassuteltu, hiissailtu.

lasten ja koirien kanssa on ulkoiltu kirpeessä pakkassäässä.
bam bam on päässyt viettään kummin kanssa laatuaikaa, ruttu on saanut olla itsekseen mein kanssa.
on talkoiltu ja grillailtu naapurien kanssa.

tää päivä kruunataan marja-aroniapiirakan leipomisella ja vierailulla lasten suosikkipaikassa, g-tädillä. viedään piirakkaa ja kukkia kiitokseksi taannoisesta tanskanmatkalastenvahtikeikasta.

huoh. mä niin tykkään tästä tavallisesta rakkaudellisesta arjesta.
mä oon niin onnellinen näistä!

vanhemman naisen neuvoja

vanhemman naisen ohjeita hyvään parisuhteeseen, olkaa hyvät; 
[hyvä huudella parisuhdeneuvoja kavereille täältä kullan kainalosta sohvalta, 
sen mulle kaupasta yllättäen ja pyytämättä tuomat suklaat käpälässä.]
[(viinilasillinen puuttuu. toim.huom.) ]

kannattaa muistaa että usein ne pienet asiat on isoja.
ja joskus isotkin ihan pieniä.

hanki itselles ihminen, jonka arvot vastaa omias.
ihminen jonka kanssa rakkaus- ja huolenpitotasot kohtaa.
joskus kyllä paapojalle kelpaa flegumpikin kaveri, joskus taas paapoja haluaa huolenpitoa.
arvotus on yleisesti ihmiselle tärkeä piirre.
arvosta toista, mutta ennenkaikkea, arvosta itseäsi. 
opi tekemään kompromisseja, mutta pidä pääsi sulle tärkeissä asioissa.
kasva tilanteen mukaan. myönnä että myös sinussa voi olla vikaa, mutta kaikki vika ei löydy yhdestä päässä.
koita huomata arvostus myös pienissä eleissä.
aina ei tarvita shampanjaa ja serpentiiniä.
kuuntele mitä toinen sanoo, sano itse mitä tunnet, koska kukaan ei lue ajatuksia.
opi olemaan myös hiljaa.

käytä pelisilmää jos sitä löytyy. joskus ei kannata vetää niitä menkkaitkupotkupaskaraivareita jos toisella on just huono päivä.
joskus on parempi purra huulta, tai tyynyä ja karjua sisäisesti, mielummin kuin repiä pelihousut sen toisen silmille. 
halaa, pussaa ja himoitse.
silitä kun siltä tuntuu.
purista pehvasta kerran päivässä.
kuori toiselle mandariini silloin tällöin.

nooh. ei se ole niin vaikeeta...
eihän?

no helppo täältä on huudella.
anteeks taas. 

arjen rakastaja

oi jeesus.
ei voi valittaa. tää on joskus vaan niin huippua tää arki!

eilen penskat leikki omassa huoneessa kaksisteen omiaan.
mä tein ruokaa.
muru leipoi.
norah jones huokaili taustalla.
syötiin hyvin.
luettiin iltasatuja.
halittiin.
hiissailtiin murun kanssa sohvalla.

ja nukahdin rakastamani ihmisen lämpimään syliin.
huoh.
mä NIIN rakastan tätä.
niin rakastan.