einsteinini ei varmaan hirveästi arvosta, että sen kustannuksella nauresekelen,
mutta.
eilenillalla en saanut hepuleiltani unta.
tyyppi ehdotteli jos se nukkuisi sohvalla, etten vaan sais noroa.
ihanaa huolenpitoa,
joskin se oli juuri pessyt hampaansa, ja tunkenut hammasharjansa samaan hammasmukiin mun oman kanssa. puhumattakaan siitä, että tietty se on norokäsineen klähminyt päivän aikana kaikki mahdolliset pinnat asunnossa hoippuessaan.
ei siinä.
otin rommihuikan tappaakseni pöpöt suolistostani. toistaiseksi toimi.
tänään on mahaa juilinut, ja vähän lämpö noussut.
annas kattoa.
muru lupautui myös hakemaan pyhäliksat töistä huomenna. vinkeetä onkin jos meikkis norottaa sitten huomenna. vastuullanihan on sit vaan neljä koiraa, ja kaksi lasta.
no, on sitä ennenkin eletty. sanon mä.
ja kerron vanhemman naisen viisaudella vielä, ettei katastrofiajattelussa ole mitään pahaa. loppuviikosta kun nostelin vadin esille, ja raivasin kylppäriin tilaa noroilla rauhassa, niin tarvittiinhan niitä. tosin en minä itse, vaan hän. tarvittiin kuitenkin. vielä on vati asemissa ja pöntönviereissä tilaa. vedän raksin seinään jossei kukaan muu meistä sinne lankea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti