mun merrelin taiga bucklet sanoi siis sopparinsa irti vetoketjun osalta. toisaalta ihan ymmärrettävää, mitäs olen metrisessä hangissa niillä kaks talvea joka päivä tallannut. hyvin palvelivat, suhde olis kuitenkin saanut olla musta pitempi.
sorelit saapui postissa, ja vähänkö huumaannuin. ne on nii kauniit.
uusi suhteeni vaatii kuitenkin totuttelua. merrelit on kuitenkin olleet mulle kun toinen iho. nätit, kevyet, lämpimät (jos ei lukuunlasketa miinus 25 asteessa päälle 2h settejä), helppokäyttöiset.
ensituntuma soreleihin on: pitkät ja painavat. munhan tappijaloissa kaikki nilkkureita pidemmät näyttää vähän hassuilta, ja tänään päivällä, lämpimässä loskakelissä, vaikutti kun olisin polvipitusine inuiittisaappaineni vähintään karannut alaskasta.
sukka vähän rullaa, kun saappat on olleet vähän löysästi sidottu. eikä noilla mielellään kipitä kovaan vauhtiin noita mun päivämatkoja. (about 30+20+20+20+20min+1h)
mutta nätit ne on. huoh. ihan mun näköset. ja "sattumoisin" mätsää mun kaikkiin talvitakkeihin.
tänään varmaan irroitan tuon irroitettavan karvasisuksen ja kokeilen miten ne kulkee ilman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti