torstai 14. helmikuuta 2013

kuinkas sitten kävikään

noh.
mähän siis itse hain töitä.
ja sitten kieltäydyin ottamasta niitä vastaan.

voi jeesus mun kanssa!

haastattelussa selvinneet pääasialliset työajat eivät mitenkään vastanneet kaltaiseni perheenrakastajan toiveita.
se että olisin päivävuorojen lisäki 2-3 iltaa viikossa plus 2 vkonloppua kuussa duunissa, sen sijaan että olisin perheeni kanssa, ei vaan sovi mulle.
palkassa toki olis tuntunut nostetta huomattavasti, mutta
joitain asioita ei voi mitata rahassa.

nii.

2 kommenttia:

  1. On tosiaan muutakin, kuin palkka.
    Itse vaihdoin alaa kuusi vuotta sitten, palkka laski ja päivä piteni...
    Mutta..
    Jokaisena aamuna on ollut mukavaa mennä töihin.
    Ja paljon muuta.
    T.F

    VastaaPoista
  2. mä muutenkin diggaan mun töistä, mutta hetkiä lasten kanssa ei voi mitata rahassa. piste.

    mun isä aina sanoo että duunissa on käytävä että saa rahaa elämiseen, mutta ettei siitä tarvitse tykätä. paskapuhetta. jos siellä joutuu kuitenkin kolmasosan ajastaan viettämään, niin kyllä sen pitää olla mieluista. nii.

    VastaaPoista