meillä oli tänään taas just mein parisuhteelle tyypillistä vääntämistä.
emmätajua.
mä jouduin saikuttamaan kesken päivän kun ei henki flunssan takia kulje ollenkaan, enkä millään kehtaa valmiiksi kipeiden ihmisten päälle limaa yskiä.
sit kotimatkalla laitoin murulle viestin että saigonia napsahti, että hissuksiin hoidan kotihommat.
nii.
hääpä sit peru treenimenonsa ja lähti enemmän ajoissa töistä kotiin.
oh thank you!
emmä nyt niin kipeä ole, etten voi kotia hoitaa iltaan asti.
vaikka sit olenpas.
vaikka en ole.
no ei tarvia tulla.
mut hänpä tulee.
fine.
no siinähän sitten tulee.
mua harmittaa että mun flunssa sössii muiden menot. ja pärjäänpäs hinkuhengitellen jos niin päätän.
mutta joo.
syytä olla kiitollinen. moisesta naisesta.
kaverin häissä pappi käski kilvoittelemaan puolison kanssa ainoastaan siitä, kuinka voi enemmin toista auttaa ja tukea. ja tässähän tätä. ihan toteutumaa meillä. tää on just tätä.
sikski tykkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti