jotkut päivät on vaan niin hanurista.
sitten tuntuu ettei yhtään jaksais enempää.
auton huolto maksoikin sitten kolmekertaa arvioitua enemmän.
hiukkasen hajosi kasetti siihen.
mua vituttaa että ravaan hulluna duunissa, ja teen kaikkeni että talous pysyis kasassa, elän säästeliäästi ja olen kohtuullinen materialististen halujeni kanssa, sitten tämmöstä paskaa.
mä en vaan vittu jaksa raapia tonneittain rahaa sieltä missä sitä ei ole.
mä olen omasta mielestäni jo elättänyt kahta opiskelijaa edellisissä elämissäni, ja kas. valmistuttuaan ne on lähteneet vetämään nousseiden tulojensa kanssa, ja jättäneet mut vetämään yksinään sirkusta nimeltä perhe, ja kivirekeä nimeltä asuntolaina. en pelkää että tämä toistuu kohdallani enää, mutta en mä sentään ihan sinisilmänen idioottikaan ole. (vaikka siltä saattais näyttää.) paskamaisten ajatusteni toteenkäymisen näyttää vaan ja ainoastaan aika. mahdollisuuskin moiseen vituttaa tarpeeksi tänään.
ja duunissa olen onnistunut väistelemään noroa parhaani mukaan. niin eikös se paska vaaninut sitten kotona. muru makaa taju kankaalla, ja mun vatsaan koskee.
tänne vaan paskatauti. enempää ei vois tänään vituttaa.
mutta jos sä, paskatauti isket mun mukuloihin, voit olla varma että mä raivostun ihan saakelisti.
on eri asia oksentaa suolensa pellolle, ripuloida, kuumeilla, vapista ja odottaa kuoleman korjaavan, kun pelätä lasten puolesta samaa.
kohtaloani, ja oksennustani uhmaten, juon tässä päiväkahvia, ja syön lakua ja suklaata vitutukseen. onpahan sit jotaki mitä yrjötä. ja se olis hienon värinen combo sit.
edit: soitettiin työhaastatteluun. että jotai kivaa sit paskan keskelle kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti