uuu unikoulua

unikoulupostaukset jatkuu.
neljäntenä yönä kaksi kertaa tutinlaitto. ei huutoa.
aika hienoo!
jössemanjee jos tuleekin semmosia öitä että himpulat ne vaan nukkuis. semmoi ei ole mein talossa nähty vuosiin. emmä sillä että valittaisin, se nyt luonnollisesti kuuluu pikkuvauva- ja pikkulapsiaikaan. mutta viimeyö tuntui luksukselta.

en sitten ees pyytäny murua hoitamaan yöhukia. aamulla se yllättäen omatoimisesti heräs hoitaa lapsia kuudelta, kun mä vetelin ruhtinaallisesti unia puol kasiin asti.

nyt jaksaa taas.

sumua päässä

viimeyönä poikuli heräs kerran. eli me edistytään! jee. messuaikaa en pystynyt kellosta katsomaan, koska sitkeestä tiirailusta huolimatta en nähnyt viisareita. oli silmät niin sumussa!
musta on perinjuurin outoa että niiden kahden yön, joina valvoin 4h/yö, ei väsyttänyt lainkaan. nyt näiden yhden herätyksen öiden jälkeen on pää aivan lamassa. ei kulje ajatus, eikä pinna kestä mitään. pitäis puntille päästä repimään itsensä etukyykyillä ja tempauksilla halvauksen partaalle, se on ainoa mikä pipon kirraukseen mulla auttaa.

rakkaani kokosi puntit (viimein! 4kk oon niitä pyydelly...) makkariin. niillä jos jaksais illalla näännyttää kroppansa ja vanne pään ympäriltä helpottais, ja sit tulis syvä uni. vois päälle päätteeks pyytää murun hoitaa poikaa ensyön ja itse vaan nukkua, nukkua, nukkua, nukkua kunnes uusi aamu koittaa...

unikoulua ja parisuhteellisuutta

jo pelkkä unikouluajatus on tehnyt täällä kummia. en tiedä onko se joku henkinen tietoisuus siitä ajatuksesta että öisin on tarkoitus nukkua, ei ruokailla, vai se että pullosta saa mahan täyteen ekasyötöllä (ja tisseistä ehkä ei), mutta poikuli syö nyt yhden kerran puolen yön aikaan (normina meillä esiintyneen 4-6 syöttökerran sijaan), ja aamulla vasta uudelleen. tuntuu oudolta mennä illalla nukkumaan tietäen että vasta aamulla on ensimmäinen todennäköinen herätys mulla.

huutoa ja itkua tuli ensimmäistä kertaa pojalta vasta viimeyönä, vahingossa valvoskeltiin murun kanssa myöhään ja poikuli aloitti messun ennen puoltayötä. muru on sitä mieltä ettei sillä voi olla nälkä siihen aikaan vielä, ja otti pojan sohvannurkkaan "jatkamaan unia". ai saamari sitä huutoa. jouduin mennä ihan pihalle asti puhaltelemaan hetkeksi, mutta kun tulin takaisin, oli järkyttävä karjuminen loppunut kuin seinään. poika veteli unia sitten kolmeen asti. (illasta siis sapuskatta.) eli ei sillä kai tosiaan siinä kohtaa ole mikään tajuton nälkä, se on vaan tottunut heräämään siinäkohtaa. ja esittää ruokapyyntönsä aika voimallisesti, mikä sopii sen temperamentin värittämään kuvioon. mä en vaan sellasta messua kestä. saa nähdä kun muru menee töihin, millaiset paineet otan sen ekasyötön eteenpäintyöntämisestä.

mutta siis. poika  nyt syö kello 24-02 välisenä aikana pullollisen maitoa tai velliä murun toimesta, ja mä sitten otan aamuyöhukin, joka osuu suht aina kello viiteen. usein poika aamutissin jälkeen herää, ja me leikitään täällä seitsemään, jonka jälkeen se menee vielä hetkeksi jatkamaan aamu-unia sänkyynsä. mä yleensä en siinä pääse enää unistelemaan, koska ruttunaama peikonpoikanen herää. mutta mulle on luksusta nuo iltayön pitkät unet.

... tai olisi. en ole siinä saanut nukkua/nukuttua vielä montaakaan kertaa kun ollaan tätä parisuhdetta hiottu. koko pääsykoe-työaika-hoitoskisma-jakso on saatu purettua ja kaikki on taas yhtä juhlaa. pitkin öitä on valvottu ja juteltu ja sekoiltu ja höpsitty. tuntuupa m.u.k.a.v.a.l.t.a!


ollaan nyt esikon kanssa sovittu että se harjoittelee hiukan lapsenvahtimista. mietittiin meinaan lapsenvahdin palkkaamista, jotta saadaan murulle ja mulle sellasia pieniä irtiottoja ja laatuaikaa kaksin, mutta miksi maksaa jollekin ulkopuoliselle joka matkan takaa reissaisi tänne toviksi, kun on kroonisesta rahapulasta kärsivä teini kotona jo valmiiksi?

kertakaikkinen win-win tilanne.
 

tälläviikolla ollaan käytetty teinivahtia mahdollistamaan aikuisten keikka kaksin kasvimaalle, ja pitkään, kuumaan kylpyyn. ja hyvin skulaa. avaa ihan uusia mahdollisuuksia meillekin tämä.

unikoulu, osa 1.

mun kokemukset unikoulun ekayöstä on tosi hyvät.

pökräsin sänkyyn saunan ja siiderilasillisen jälkeen kello 22. kuulin vauvan itkua jossainvaiheessa yötä, mutta mä nousin vasta kello 2.15 kun natina alkoi uudelleen ja mun peffan takana sängyssä tuntui jotakin elollista. päättelin että muru on tullut nukkumaan ja on mun aika astua remmiin.
tutittelin unilaulua laulavaa poikaa noin kello 3.15 asti, ja viideltä sitten vasta otin rinnalle.
tissit, unta kello kuuteen asti, sitten vaippa, leikkiä, tissit uudelleen ja aamuseiskalta poika sänkyyn aamu-unosille.

helppoa kun heinänteko oli tämä yö. mun osuudessa ei siis huutoa eikä itkua alkuunkaan, vaan sitä ihmeellistä unilaulua. saapa nähdä millasen raportin muru antaa alkuyön tapahtumista. jahka se tuolta sängystä saa raatonsa ylös.