unikoulupostaukset jatkuu.
neljäntenä yönä kaksi kertaa tutinlaitto. ei huutoa.
aika hienoo!
jössemanjee jos tuleekin semmosia öitä että himpulat ne vaan nukkuis. semmoi ei ole mein talossa nähty vuosiin. emmä sillä että valittaisin, se nyt luonnollisesti kuuluu pikkuvauva- ja pikkulapsiaikaan. mutta viimeyö tuntui luksukselta.
en sitten ees pyytäny murua hoitamaan yöhukia. aamulla se yllättäen omatoimisesti heräs hoitaa lapsia kuudelta, kun mä vetelin ruhtinaallisesti unia puol kasiin asti.
nyt jaksaa taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti