sit mä olin bilettämässä, sekava postaus aamuväsyissä

jaahans. näin tää vaan menee.
neljältä tultiin kotio* ja tunti meni poikaa hyssytellessä. pikkunen oli kuuma kun kekäle. maitoa, syliä, suukkoja, suppo. sitten me nukuttiin kaksi tuntia, leikittiin, otettiin puurot, ja sitten poika meni nukkumaan, mä jäin kukkumaan ruttunaaman kanssa.

yritin murulle aiemmin ehdotella josko se ottais tälläkertaa hoitovastuun yöstä ja aamusta, että saisin nukkua. ei mennyt läpi. se sanoi että oli tilanne mikä hyvänsä, mä herään kuitenkin seiskalta heilumaan. vaikka ennen myttyä olisin kotiutuessa ollut kuin hiprakassa. tälläkertaa join noin 3 lonkeroa illan aikana, eli kotiutuessa olin ihan normitilassa, mutta nyt voin sanoa että kroppa ja koppa huutaa todella hoosiannaa.

kyllä mä olen sitä mieltä että baarihengailu on täysin yliarvostettua. jos tälläsen olon saa palkaksi siitä että notkuu terdellä jauhamassa sontaa tunnin, jonottaa vessaan yhteensä noin tunnin, yrittää jutella kauheessa melussa ja tanssii muutaman biisin, niin ei ole ihan mun suosikkijuttu. muruunkin vähän äsähdin alkuillasta, mutta se on sovittelevaa sorttia, ja suukkoja ja hölmöjä tanssimuuveja oli sitten ilta täynnä. niiltä osin kun ei jonotettu vessan. naistenbileet oli naistenbileet. vessoihin tolkuton jono. miten hemmetissä noinkin isossa paikassa voi olla vaan kaksi aneemista vessaa? käyttämässäni miestenosiossa oli hurjat kaksi wc-koppia toiminnassa. siksi siellä sitten tönötettiin jonossa ihan kohtuuttomasti.

huoli kotona kuumeilevasta pojasta söi kyllä palan illan hauskuudesta. mutta lapsenvahdit kotona oli suoriutuneet urakasta hienosti ja huumorilla, eikä edes yllättäen ja pyytämättä iskeneet kakka ja oksennut saaneet niitä paniikkiin. eikä se, että ne saivat palohälyyttimen huutamaan heti tokalapsen nukahdettua. kun me kotiuduttiin, istui olohuoneessa kaksi hymyilevää nuorta naista ja yks pieni peitelty käärö turvaistuimen kopassa. oli poikuli katsellut hiukan simpsons movieta pesuista virkistyneenä eritystoimet suoritettuaan, ja nukahtanut sitten istuimeensa. tsembalot se aloitti tietty kunnolla vasta kun mamma kotiutui.

mut kyllä mä olen ylpeä mun turnauskestävyydestä ja äitiyden erityistaidoista. täällä sitä on toimittu empaattisena ja ilosena kotiäiskänä kahden tunnin unosilla. ja kemut vielä alla. haastavin homma tässä aamussa on ehdottomasti pitää nyt touhukas kolmevuotias suht hissuksiin, että muut sais vielä nukkua. iltapäivällä on sit mun oma uniaika. siihen saakka mä jaksan tässä...


*muru, huom. muru natisi kotiin jo kahden aikaan, ja vaikka mun menokenkää siinä vasta alkoi kunnolla vipattaa, voitti lapsenkaipuu vipatuksen ihan kuusnolla. mutta tuhraantuipa aikaa taas taksia odotellessa ja etsiessä. yöjuoksukokemattomuuden varjopuolia ilmeisesti ;)
.