lauantai 17. heinäkuuta 2010

maidoton (ja uneton) yö

ollaan nyt lopettelemassa poikulin yösyöttöjä. ollaan mietitty että kun se ei sitä maitoa yöllä varsinaisesti enää tarvitse, niin se maidon usein ja mitenkuten haluaminen häiritsee sen öitä ja nukkumista, enemmän kuin se, että se tottuis tietoon että koko yö ollaan ilman.

ensimmäisenä maidottomana yönä poika protestoi pariin otteeseen. samoin toisena. suurin ongelma asiassa on se, että kun poika aloittaa natinan, ja siihen ei heti vastaa, alkaa huuto, ja kun menet sitä sitten lohduttelemaan, on vaikutus sama kun heittäisit bensaa liekkeihin. poika räjähtää aivan täysin. inhottavaa on kuunnella pojan natinaa ja huutelua, mutta lohduttelu (tutittelu, harson antaminen, tassuttelu) räjäyttää sen hermot aivan täysin.

mulla päävastuullisena menee ihan hyvin jaksamisten kannalta, vaikka öisin olen noin 4h tutitellut poikaa. kun tietää että menee vaan antamaan tutin, eikä tarvitse katsella kelloa ja arpoa antaako maitoa nyt vai myöhemmin, on stressihermo löysemmällä. kertaalleen herätin murun, ajatellen että pojan räjähdyvaikutus ei olis sille niin suuri kuin mulle. mutta metsään meni. aamulla muru sanoi että siitä tuntuu että pojassa on vakavasti joku vikana. sellaiset siepit se veti kun muru sille tuttia tarjoili. kieltämättä mua mietitytti kertaalleen kanssa se josko se jotakin perusteellista tutkimista tartteis, mutta aamulla se taas söi hyvällä ruokahalulla ja onnellisena sylitteli ja touhutteli menemään pitkin ja poikin. vaikuttaen täysin normaalilta hurmaavalta pikkuselta pojalta.

joo, tällästä se on tollasen temperamentikkaan pojan kanssa, joka ei tunne käsitettä "lievä epämukavuus". mutta nyt kun ollaan tämä "nukutaan koko yö"-taival on aloitettu, sillä pysytään. hienojen opaskirjojen mukaan 3 yötä menee että hulinat rauhottuu, eli se olisi one to go. tosin ruttunaamalla kesti 2 vkoa luopua toisesta yösyötöstä, joten en tämänkään tuli sielussa syntyneen kanssa odota kummempia tässä viikon sisällä.

rautahermoa ja rutkasti hellyyttä tarvitaan tähän saumaan. josko onnistuttais nyt kerralla ja sit esikkokin kotiutuessaan pääsis kanssa nukkumaan kokonaisia öitä että jaksaa koulussakin ahertaa.

3 kommenttia:

  1. Tsemppiä vaan, kyllä se siitä kun pitää pintansa!
    Kuulosti muuten todella tutulta tuo että lohduttelusta räjähdetään, kuin myös nuo pohdintanne siitä onko pojalla oikeasti jotain vialla. Samoja pohdittiin aikanaan meillä pojan kanssa, ja itseasiassa aina silloin tällöin, mustina hetkinä tätäkin nykyä. Mutta aina hetken mentyä ohitse on vaan todettu että pienellä miehellä on vaan niin armottoman paljon temperamenttia, ja tulista sellaista, ettei sitä ole niin helppo hallita:D
    Eli meitä on muitakin:)

    VastaaPoista
  2. Täällä kans yhden temperamenttisen pojan äippä:) Aivan samanlaisia pohdintoja olen minäkin käynyt läpi, yhä vieläkin pojan ollessa nyt jo 3½ vuotias. Äärettömän fiksu poika, mutta tulista luonnetta sellainen määrä, että äiti on välillä helisemässä.
    Ei olla kyllä mihinkään tutkimuksiin lähdetty ja tuskin on tarviskaan, kunhan aina sauhuan...
    Jaksuja sinne!

    VastaaPoista
  3. onneksi. onneksi! teitä on muitakin! :) välillä miettii tosi kovin miksen osaa, ja mitä en nyt ymmärrä. ja voiko pojassa olla joku vakavasti vialla. mutta ei, kuuluu vaan perustoimintoihin tuo raivoalttius. ihana pikkumies ja maailman rakkain se on silti.

    kiitos lähetetyistä jaksuista, niitä tarvitaan. aina! <3

    VastaaPoista