musta on niin mielettömän hienoa elää tollasen ihmisen kanssa. sitä on tosi vaikea selittää. pelkästään sen tapa sanoa "rakas" on jotenkin erityinen. se ei vaan sano, vaan aina siihen sanaan ja tapaan sanoa se, tuntuu sisältyvän syvä tunne, aina. sillä on tietty velmu ilme naamalla tosinaan, ja se iskee mulla silmää niin että aina alkaa naurattaa. se makaa mun päällä niin pitkään että lapset tulee pelastamaan. se osaa varastaa huomiota ja omaa aikaa kun se niin haluaa, viemällä mut vaikka pusuttelemaan saunaan tai verhojen taakse hetkeksi. periaatteen ihmisellä on voimakkaat mielipiteet, mutta rakkaudessa se on aika pehmo. lapsista se pitää, ja niitä mielellään hoitaa ja niiden kanssa velmuilee. sitä on ihana katsella sivusta.
ollaan oltu mökillä tämä viikko. pannukahvia pihalla, metsämarjoja pusikosta. multaisia lapsen varpaita. vapaana kirmaavia koiruuksia. viileää järvivettä. kuumia öitä. sateen ropina peltikatolla.
meillä aikuisilla on menossa on "romantiikka ja hellyys" -leiri. on ollut mielettömän kiva viettää omaa aikaa illalla kun lapset on saatu nukkumaan. jutella, suukotella, olla ihan vaan parisuhteessa ja kaikkea mahdollista. aivan oikean ihmisen kanssa olen yhä ja edelleen. edelleen sitä osaa ottaa sen ajan parisuhteelle kun sitä on tarjolla, ja edelleen se tuntuu vaan niin mielettömän hyvältä olla yhdessä.
ra.kas.tan. ja haluan olla. nyt ja huomenna, ja sitte, ja sitte...
Tiedän tunteen! ^^
VastaaPoista