nyt seittemänkuisena se konttaa, nousee istumaan, nousee polviseisontaan, nousee ja kävelee tukea vasten, seisoo jopa tuetta pieniä toveja.
mutta, nyt se näytää unohtaneen miten käännytään selinmakuulta vatsalleen! perusjuttu, se ihan eka, on unohtunut kokonaan. jos se jostain syystä päätyy selälleen, se on kun joku kilpikonna tai koppakuoriainen siinä sätkiessään. paitsi että se huutaa hitosti!
en oikeen tiedä pitäskö se heti auttaa parempaan asentoon, vai kuunnella huutoa tovin aikaa, jos se hiffais sen kääntymisen uudelleen.
muutenkin tuntuu että selimankuu on sillä totaalisen out! vaipanvahto sucks. ja sen harvan kerran kun se suostuu rintamaitoa ottamaan, ei puhettakaan että siinä makoiltais. poikuli mieluusti ruokailee maitonsa kontillaan puoliks mun päällä. siitä näkee hyvin ympärilleen, eikä tarvitse kokoajan potkia, sätkiä eikä hötkyillä, niinkun se kyljessä maatessaan tekee.
päivän kuva on mummilan matkasängystä reissulta. poika-raasu nukkuu hikipäässä helteellä. * uskomattoman paljon se on muuten siskonsa näkönen tässä.
kerranki se on selällään, kerrankin se on hiljaa, ja kerrankin se nukkuu!
* muru muuten just sanoi että uskomaton hullujenhuone tää mein kööri on tällä helteellä. jompikumpi muksuista huutaa naama punasena. ja siis koko aika jompikumpi. huutaisivat edes samaan aikaan, mutta ei, kun poika lopettaa, tyttö alottaa, kun tyttö lopettaa, poika alottaa. murua väsyttää ja mun pipoa kiristää. hauska loma kerrassaan. onneksi tähän vielä suhtautuu hiukka huumorilla. vielä. tovin aikaa. tulis vaikka sade illalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti