pienestä iloseks

"mamma, tää on ihana loma kun sain jäden ja on mun lempiruokaa!"

hihi. mamman tyttö. pienestä ilonen.
kaiken angstailun päälle viimeviikko meni hienosti. kaikki päivät oli vikoja laatuaan ennen lomaa. joka aamu hymyilytti mennä töihin.

kaikista eniten nauratti palkkakuitti. messevät lomarahat.
mä olen niin yksinkertanen etten ymmärrä kuin ne maksaa mulle rahaa siitä että lomailen, ja sitten vielä "lomarahaa". niinkun ylimäärästä, että rällääpä vähän, nii jaksat töissä taas.
kiitos ja kumarrus firmalle!

sit kokeilin molempia angstin aiheuttaneita mekkoja, ja yllättäen ne olikin mun päällä nätit. luonnonvalkeessa näytin tosin paljain jaloin ihan hippimorsiamelta itse, ja sanoinki murulle että se taitaa jäädä odottamaan omia häitä, jos sit saan olla hippi ja laittaa kukkia tukkaan. joo!

eilen siemailin ihanaa écusson-omenasiideriä ja söin fazerinan murun kainalossa soffalla. tästä se loma alkaa. hyvillä mielin. suunnitelmissa on "ei mitään", koska muru tekee töitä.
toki jotakin viihdykettä pitäis ällin ja tällin kanssa keksiä. mitähän se olis? ...täällä kaupungin liepeillä...

persoonat

meitä kun on tässä asunnossa kaksi suurta persoonaa, niin aina ei sovita samoihin tiloihin. viimeviikon ollaan lasten kanssa lietsuttu ympäri kyliä. ja kyllä on lomasäät ja meininki ollut!

ollaan käyty suokissa, torilla, ostoksilla, puistoissa, kavereilla, uimarannalla. helsinki on ihana lomakaupunki!
(sen lisäks mä olen käynyt pussikaljalla tuomiokirkolla ja ihan ravintolassa syömässä!)

- löydettiin uus uimaranta tuosta läheltä. varjoisa, pieni, matala, rauhallinen. muksuja on helppo siellä kaitsea. mun uusi suosikkiranta. 10.6. vippasin sinne talviturkinkin. oli aivan ihanaa!

- poikuli on oppinut syömään itse, tapailee sanoja, ja puhuu omaa hassua kieltään. hyvin osaa kertoa mitä on sattunut, kysellä ja selittää, vaikka sanoja on edelleen se about viisi. se syö itse, ja avustaa pukemisessa. syö tuttia enää unilla. ihanasti on myös uhma tulossa. huuto on hirmuinen jos ottaa sen pois ruokapöydästä, ammeesta tai se jotakin itselleen haluaa. siis todella hirmuinen. on siinä kans yks persoona lisää tähän soppaan. hurja leijonamies.

kesälomareissun tynkää

käytiin eilen perheen kanssa lennättämässä leijaa ja potkimassa palloa puistossa. olipahan kiva perhehetki. ruttunaama oli semmoi täpinöissä ettei sille mennyt ohjeet jakelukeskukseen ollenkaan. hirveesti vauhtia, ei juurikaan järkeä. ja loukkaantumisia jos joutui tiukkaan sanomaan. vauva oli kiukkunen kun ampiainen ja natisi vaunuissa, sylissä ja maassa. (tosin nukahti sitten kotimatkassa vaunuihin.) oikeen tätä arkea parhaimmillaan. ja kun soppaan lisätään se, että himpulat on karjuneet vuorotellen tän 1,5vkoa ja sen päälle poika huutaa autossa, aina, on lopputulema se, että tänä kesänä ei edes yritetä enää minneen pidemmälle. turhaa hermoa lähteä tienpäälle tai reissuun polttamaan.

( mein viimenen reissu meni kyllä tosi jees, mutta aina sitä saa olla mama ressissä milloin mistäkin. toiv ei pidetä kaikkia hereillä, toiv ruttu ei tuhoa irtaimistoa tai riivaa ketään hulluuden partaalle, kuka maksaa mitkäkin ruuat, ja kuka nukkuu missäkin, eihän olla vaivaks, kenellä kaikilla pitikään käydä... vaikkei moiseen ressiin olisi ollut ees tarvetta, niin tälläsellä pingottajalla se on vähän aina päällä, eikä edes näy ulos. )

no siis. me nyt sit satsattiin lomarahat "omaan aikaan" ja napattiin liput pink:in keikalle. hyvä parisuhde on meinaan lapsen paras koti. kun päästään himppu omalle ajalle nollaamaan kaksin, niin jaksetaan sit nitinäreissuja uimarannoille, lähisaariin, puistoihin, toreille ja keskustaan niin että lapsille jää kauniit kesämuistot, eks nii!

hassuli

tuo poika on käsittämätön tapaus.
nyt seittemänkuisena se konttaa, nousee istumaan, nousee polviseisontaan, nousee ja kävelee tukea vasten, seisoo jopa tuetta pieniä toveja.
mutta, nyt se näytää unohtaneen miten käännytään selinmakuulta vatsalleen! perusjuttu, se ihan eka, on unohtunut kokonaan. jos se jostain syystä päätyy selälleen, se on kun joku kilpikonna tai koppakuoriainen siinä sätkiessään. paitsi että se huutaa hitosti!

en oikeen tiedä pitäskö se heti auttaa parempaan asentoon, vai kuunnella huutoa tovin aikaa, jos se hiffais sen kääntymisen uudelleen.

muutenkin tuntuu että selimankuu on sillä totaalisen out! vaipanvahto sucks. ja sen harvan kerran kun se suostuu rintamaitoa ottamaan, ei puhettakaan että siinä makoiltais. poikuli mieluusti ruokailee maitonsa kontillaan puoliks mun päällä. siitä näkee hyvin ympärilleen, eikä tarvitse kokoajan potkia, sätkiä eikä hötkyillä, niinkun se kyljessä maatessaan tekee.

päivän kuva on mummilan matkasängystä reissulta. poika-raasu nukkuu hikipäässä helteellä. * uskomattoman paljon se on muuten siskonsa näkönen tässä.

kerranki se on selällään, kerrankin se on hiljaa, ja kerrankin se nukkuu!

* muru muuten just sanoi että uskomaton hullujenhuone tää mein kööri on tällä helteellä. jompikumpi muksuista huutaa naama punasena. ja siis koko aika jompikumpi. huutaisivat edes samaan aikaan, mutta ei, kun poika lopettaa, tyttö alottaa, kun tyttö lopettaa, poika alottaa. murua väsyttää ja mun pipoa kiristää. hauska loma kerrassaan. onneksi tähän vielä suhtautuu hiukka huumorilla. vielä. tovin aikaa. tulis vaikka sade illalla.