viimeyönä poikuli heräs kerran. eli me edistytään! jee. messuaikaa en pystynyt kellosta katsomaan, koska sitkeestä tiirailusta huolimatta en nähnyt viisareita. oli silmät niin sumussa!
musta on perinjuurin outoa että niiden kahden yön, joina valvoin 4h/yö, ei väsyttänyt lainkaan. nyt näiden yhden herätyksen öiden jälkeen on pää aivan lamassa. ei kulje ajatus, eikä pinna kestä mitään. pitäis puntille päästä repimään itsensä etukyykyillä ja tempauksilla halvauksen partaalle, se on ainoa mikä pipon kirraukseen mulla auttaa.
rakkaani kokosi puntit (viimein! 4kk oon niitä pyydelly...) makkariin. niillä jos jaksais illalla näännyttää kroppansa ja vanne pään ympäriltä helpottais, ja sit tulis syvä uni. vois päälle päätteeks pyytää murun hoitaa poikaa ensyön ja itse vaan nukkua, nukkua, nukkua, nukkua kunnes uusi aamu koittaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti