naisen logiikka

einsteinini ei varmaan hirveästi arvosta, että sen kustannuksella nauresekelen,
mutta.
eilenillalla en saanut hepuleiltani unta.
tyyppi ehdotteli jos se nukkuisi sohvalla, etten vaan sais noroa.
ihanaa huolenpitoa,

joskin se oli juuri pessyt hampaansa, ja tunkenut hammasharjansa samaan hammasmukiin mun oman kanssa. puhumattakaan siitä, että tietty se on norokäsineen klähminyt päivän aikana kaikki mahdolliset pinnat asunnossa hoippuessaan.

ei siinä.
otin rommihuikan tappaakseni pöpöt suolistostani. toistaiseksi toimi.
tänään on mahaa juilinut, ja vähän lämpö noussut.

annas kattoa.
muru lupautui myös hakemaan pyhäliksat töistä huomenna. vinkeetä onkin jos meikkis norottaa sitten huomenna. vastuullanihan on sit vaan neljä koiraa, ja kaksi lasta.
no, on sitä ennenkin eletty. sanon mä.

ja kerron vanhemman naisen viisaudella vielä, ettei katastrofiajattelussa ole mitään pahaa. loppuviikosta kun nostelin vadin esille, ja raivasin kylppäriin tilaa noroilla rauhassa, niin tarvittiinhan niitä. tosin en minä itse, vaan hän. tarvittiin kuitenkin. vielä on vati asemissa ja pöntönviereissä tilaa. vedän raksin seinään jossei kukaan muu meistä sinne lankea.

hoh hoijaa

viikko sitten sunnuntaina murun nilkka sanoi poks.
kävin töissä hakemassa sille kepit ja delegoimassa työhommat muille. sitten läksin lääkärille murun kanssa kertomaan miten tulisi toimia. ja viihdyttämään leijonapoikaa siksiaikaa että mamin nilkasta saatiin röntgenit.

sittenpä oli aikamoinen husellusviikko mahakipuineen, koiralenkkeineen ja lapsenhoitoineen. ylimääräsine töineen sun muineen.

päälle kiva tynkäviikonloppu, ja hieman aikaa kaksin. paino sanalla hieman.

sunnuntaina lasten kotiuduttua leijona yrjösi olan takaa. ja uusi arki alkoi sillä, että muru laattaili ja koomaili. töissä jo varottelin että voi olla että tulee taas maanantaipoissaolo, mutta muru sinnitteli leijonan kanssa kotona kaksin. rutun sängyssä yrjöillen, ja poikulille pinnikseen leluja ojennellen.

hoh hoijaa. on tää arki kanssa yks saamari. mietin vaan oliko mun vatsan kipristely sittenkin joku vatsapöpö, vai onko tän hetkinen heikko happi alkavaa yrjötautia, vai vaan väsymystä.

voi tauti. ei voi muuta sanoa.
perusarki maistuis vaihteeks kivalta. pliis. antakaa sitä.

jumbulista! (ja venäläistä kiroilua.)

ei jumbulista! sanois mun mummovainaa tähän. ja päälle venäjänkielistä kiroilua. ei ole mahdollista että nyt tässä oksennustaudin runtelemassa, ja sen jo onneksi jättämässä lähiökämpässä on neiti kolmeysi. kyllä mä mietin mikä ihme sitä ruttunaamaa uuvutti eilen illalla, mutta syy selkis aamulla. oikeen oli silmin (silmistä) nähtävissä.

rutulla on jännästi vähän erikokoset silmät, ja aamulla kun niiden eriparisuus loisti metrien päähän, arvasin että sillä on kuumetta. huolimatta hetkellisistä nukahduksista pitkin sohvia, tai just niiden ansiosta neiti kolmeysi, lurppasilmä, on vetäny kivan päivän. mutta alkaa jo mammaa vtuttaa. voisko tää ihmehyppykuppienjalähiöflunssienkavalkadi jo vihdoin loppua?!?mää en henk.koht. kestä että kokoajan joku mun rakkaista on ihan kanttuvei.

noh, käytiin mutsilla ja faijalla syömässä, ja nyt odottelen viestiä tukholmanristeilyn uuvuttamalta siskoltani. sen lupaama tuliaisviini ja -suklaa saattaa pelastaa mun loman viimehetket. sanomattakin selvää että tässä talossa neiti kolmeysi, ja herra kasihammashyppijäinen uhmaaja on olleet jo tovin pedissä. aikuisten aika vietetään tänään sängyssä. hyvinkin ansaittu lomanpäättäjäisviinilasillinen ja pari suklaaherkkua plus dekkari kourissa. kyllä!

ja huomenna sorvin ääreen. je.

leffalauantai

"mamma, mä olen aivan uupunut, voinko mennä seitsemältä nukkumaan?"
no tietty.  jää enempi aikaa aikuisille. seitsemältä oli molemmat natiaiset jo kaukana unimaassa.

käytiin vuokraamassa kaikkensa ylenantaneen murun kanssa hömppäkomedia, jota käydään soffalle tuijottaan. matemaattisten kaavojen mukaan mulle olis pitänyt taudin tolla kolmenpäivän itämisajalla naksahtaa just tänään, mutta täällä vielä laattaamatta heilutaan.
koputan kuitenkin puuta. satuin meinaan vahingossa juomaan murun lasista kahvia just ekana laatanheittopäivänä, joten ihme on jossei tauti tartu.

ei auta kun heittäytyä raadon viereen sohvalle ja natustella vähän namusia leffansivuun, etten ihan sit pois kuihdu jos alan ne  norjan alkeet huomenna.