paskaa niskaan

eilen oli kyllä elämän kurjuuden maksimointipäivä.
ensin yks pahansisunen ja teräväkielinen hoitaja päätti vähän junttaa mua omilla opeillaan, ts. nolasi aivan täysin opiskelijan silmäin alla.
heti tästä toivuttuani kollegani halusi pitää palaverin mun kanssa, ja ripitti mua suorasanaisuudesta, hänen varpailleen tallaamisesta, ja siitä että olin haukkunut häntä "kiltiksi"... 
öööh ?
(tässä kohtaa jo katkes kamelilta selkä, ja työpaikan wc pysyi varattuna hiljaisen tyrskimisen ja itkunhillinnän näyttämönä ainakin puoli tuntia.)

sittenpä läksin esikoisen vanhempainvarttiin, kerkesin ajoissa luojan kiitos! väärälle koululle. (saatana että teki mieli ripustautua vieressä kasvavaan lehtikuuseen ja jäädä sinne.)

sitten tulen kotiin, jossa vastaanotto ei ollut kovin suotuisa.
sitten ruttunaama vetää tuhannen kilarit, ja onnistun jättämään sen sormet oven väliin siinä tuoksinassa.

paskamutsi mikä paskamutsi. ja työntekijä. ja puoliso. ja paskaihminen.

päätin iltalenkin jälkeen sanoa hyvästit tälle päivälle, vedin peiton silmille jo kahdeksalta (nähdäkseni painajaisia joissa murun käsi leikkautui irti, enkä osannut/pystynyt sitä edes sairaalaan toimittamaan), ja neljältä aamulla sit heräsin tähän päivään.

tässä ollaan. ei kai se auta kun kaapasta paskat niskasta ja yrittää uudelleen.

tule hyvä päivä, tule hyvä päivä. pliis, ihan totta, tarvitse yhden hyvän päivän nyt tähän väliin.