joskus (yleensä) tulee sanottua suoraan. lähiömutsin arkisia löpinöitä. slaavilaista temperamenttia, elämän iloja, kuoppia tiessä... mausteena jälkikasvun aiheuttamia ajatuksia, parisuhteen parhaimpia helmiä, sateenkaariperheen arkea. suhteellisia totuuksia, suhteettomassa mittakaavassa.
sunnuntai 20. marraskuuta 2011
pää
miten voikaan ihmislapsella olla näin ihanan pyöreä pää? toi sen tukka on kun jotaki liinakkojouhta. *
mä olisin halunnut antaa ton sen reuhkapehkon kasvaa, mutta yks pedanttipentti kävi siihen taas käsiksi kotiparturin kanssa. nyt varsinkin just herättyään kundi näyttää erehdyttävästi venäläiseltä katulapselta. mutta tukkamalli on nyt kuulemma sellainen, että nyt se siitä saa kasvaa reuhkaksi asti rauhassa.
ans kattoa vaan saako...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti