petetty lupaus

hitto!
kävipä eilen niin että jouduin pitään kotipäivän laryngiittisen tytön ja sen veljen kanssa. noh, kun sain ne päikyille, päättivät työmiehet räjäyttää ison paukun takapihan ratatyömaalla.
poika heräs unestaan kamalaan sätkyyn, ja parkui niin että talo raikasi. pitkään.

illallakaan nukkumaanmenosta ei tullut mitään, koska kundia pelotti valtavasti. se rääkyi ja karjui sängyssä, ja lohdutteluun meni tosi kovin aikaa.
mamma heikkopäisyyksissään lupasi ettei illalla mikään pamahda. ei mikään. lupasi.

faaaaaaaaaaaaak!
unohdin koko hemmetin ukkosen mahdollisuuden.
tää ilta meni taas ihan katatoniseen huutoon.
voi paska.
tosi luotettava äiti. hienoa mä.

pimeä hetki

helkatti. luulin jo että olen päässyt mun irrationaalipeloista eroon. 
mutta eilen iski pimeä hetki. 


kuumeessa, räässä ja hengenahdistuksessa oleva poika määki pedissään noin kuudelta aamulla. odottelin tovin ennen kun ajattelin sitä hakea, ni johan se hiljeni. ilmeisesti siis levolle takaisin. 


mä olin tosi hämmästynyt siitä että se hiljeni. mut sitten tajusin että sillä on varmaan sikainfluenssa. ja tod. näk. se ei nukahtanut takaisin, vaan kuoli. samaan aatokseen päätin että siihen päättyy mun päivät myös. koska kukaan ei pysty elämään mun kaltasen ihmisraaskun kanssa sitten enää.


kun poika alkoi määkimään uudelleen, pimeä hetki meni ohi. 

jumalauta mulla on toisinaan sairas mieli.