hitto!
kävipä eilen niin että jouduin pitään kotipäivän laryngiittisen tytön ja sen veljen kanssa. noh, kun sain ne päikyille, päättivät työmiehet räjäyttää ison paukun takapihan ratatyömaalla.
poika heräs unestaan kamalaan sätkyyn, ja parkui niin että talo raikasi. pitkään.
illallakaan nukkumaanmenosta ei tullut mitään, koska kundia pelotti valtavasti. se rääkyi ja karjui sängyssä, ja lohdutteluun meni tosi kovin aikaa.
mamma heikkopäisyyksissään lupasi ettei illalla mikään pamahda. ei mikään. lupasi.
faaaaaaaaaaaaak!
unohdin koko hemmetin ukkosen mahdollisuuden.
tää ilta meni taas ihan katatoniseen huutoon.
voi paska.
tosi luotettava äiti. hienoa mä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti