yleistynyt ahdistuneisuushäiriö

just oli hesarissa siitä että laiminlyödyillä lapsilla on aikuisena keskivertoa enemmän paniikkioireilua ja ahdistuneisuushäiriötä.
ainii.

nyt kun katson taaksepäin katatonista aikaa tossa puoltoistavuotta sitten, ymmärrän mikä siellä mätti. kärsin yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä. onneksi neuvolantäti oli pätevä ja näki ettei kaikki ole kunnossa, ja yhdessä saatiin asiat raiteilleen.

olen saanut suuta auki senverran että olen asiasta serkun ja yhden ystävän kanssa jutellut. kumpikaan ei oikein voinut käsittää että reippaan ja toimeliaan (lue:maanisen) pinnan alla kuohui niin kovin. asialla ei jälkikäteen ole kovin paljoa merkitystä, mutta murua järkytin eilen ottamalla asian sille puheeksi. ei se ollut tajunnut että oikeesti asiat oli aika huonosti. noudatin meinaan psykan neuvoa, enkä käyttänyt murua tukihenkilönä ja päänselventäjänä, vaan koitin rationalisoida ahdistuneisuuteni itse, jotta oppisin toimintamalleja tulevaisuuden varalle. ettei kenenkään tarvitsisi olla mun olenkorsi, vaan selviäisin karikoistani omin voimin. muru oli syystäkin loukkaantunut, ja tosi pahoillaan. ehkä vaikea vuosi olisi ollut helpompi, jos olisin silloin itse ymmärtänyt mistä tuulee ja mikä vaivaa. onneksi nyt näen selvemmin, ja luulen että jos tilanne tulee uudelleen päälle, saan itseni siitä irti helpommalla.

"Yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsivän, ja hänen läheistensä on tärkeätä ymmärtää, että oireiden ilmeneminen ja niiden itsepäisyys on tahdosta riippumaton tila, joka aiheuttaa oireista kärsivälle tavattomasti kärsimystä." 
*terveyskirjasto*