- sun ei tarvi korvata sun lapsille itse lapsuudessani kokemaa huolenpidon ja välittämisen puutetta, koska lasteni elämä on jotakin aivan muuta. ne ei ole jääneet mitään paitsi, niiden kanssa voi elää ihan "normaalisti".
- kovapäisempi lapsi ei mene rikki kovastakaan sanomisesta. ei tarvitse ottaa huonoa omaatuntoa äänen korottamisesta, tai siitä pahastua että puoliso korottaa ääntä.
- laske vähän omissa silmissäs "hyvä äiti"-rajaa. paskoja päiviä (ja kausia) on kaikilla. vanhemmilla ja aikuisilla.
- johdonmukaisuus suurissa linjoissa on tärkeetä. jokainen vanhempi vetää roolinsa kuitenkin omalla persoonallaan. älä tee tunteitas vastaan, paitsi kun kuulet itsekin että järki* puhuu asiaa.
terkuin pene.
äläkä kysy multa miksen tajua kun toinen sanoo.
äläkä kysy miks olen niin herkkä huonoille viboille, vaikka ne kuuluu osana elämään.
äläkä kysy miks mä maanisesti yritän tehdä kaikesta hyvää.
(joskus ei auta kääriä paskaa kauniiseen paperiin. kun siellä on kuitenkin sitä paskaa sisällä.)
emmätiä.
tää mun kasvu vaatii aikaa, ja kärsivällisyyttä... valitettavasti. mut tajuaa se tyhmempikin joskus. jos on liian myöhästä, ei voi mitään.
tämmöstä on elämä.
*muru
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti