luojalle kiitos että poika heräsi yöllä huutamaan kertaalleen.
se katkaisi multa kuvottavan painajaisen.
heräsin itkien viemään pojalle sen kadottaman tyynyn, ja palasin omaan sänkyyn pyörimään ennenkuin seuraava kauhukuva vei voiton unettomuudesta.
mä inhoan inhottavia unia. inhoan.
mietin vaan oonko niin psykoottinen että meen varmuudeks tutkituttamaan vatsani, ettei sit kohta tuu ongelmia "yllärinä"..? no en varmaan. unet on vaan unia. eiks nii. ehkä ällöttävyydet vaan ehkä kuvasti mun syvimpiä pelkoja.
p.s. terkut ystävälle taivaaseen. kiva kun kävit. olit painajaisteni rauhoittava elementti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti