sivujuonne

yhym.
olen väliaikaisesti muuttanut.
etsivä löytää.

- palaillaan!

suosittelen

a) taikinanaaman seikkailut tässä osoitteessa!
mä oon nii ihastunut taikinanaaman tyyliin kirjoittaa kertomuksia arjesta ja elävästä elämästä.

b) ikean tupplur verho tämmöinen! pimentävä. luxus.
muru asenti lastenhuoneen ikkunaan, ja johan menee metriheikkien päikkärit todella nukkuessa (ja mä voin lueskella blogeja ihan rauhoissa maitokahvini seuroissa), eikä aamusin laulava nuorimies herätä ennen kukonpieremää. jes!

anonyymiys täällä ja siellä

hei!
yhden anonyymin kyssäri siitä käykö täällä mun tuttuja lukemassa tätä, alko kiinnostaa muakin,
siispä! 
lisäsin vielä sivupalkkiin yhden kyssärin.
vastaile vielä siihen kiitos.

mä pohdin jatkoja täällä.

tunnustus

sain tarjah:ta tunnustuksen

kiitän tästä. netti tökkii (taas kerran) niin mulla menee hermo linkittäessä suosikkejani tähän. ottakaapa omanne homis, mge, taikinanaama ja lähiömutsi jos täällä liikutte. linkkiliitoksia editoin perään kun tää tietokoneen rontti suo. kiitos ja anteeksi!

mitä sä?

sivupalkissa on pieni kysely, kun on vähän kirjottajanblokki ja epävarmuus päällä.
kiva jos vastaat.
vapaamuotoset avautumiset käsitellään kommenttilaatikossa.

paina nappia

huomasitko muuten alalaidan "luettu" ruudun? klikkaa nappia, nii mäki näen josko joku täällä näitä asian vierestä kirjotettuja aivopieruja lukee.

kiitos valmiiksi.
t. blogisti.

aiheita ja bileet kotona

mulla olis muutama sananen sanottavaa palveluiden järjestämisestä. noin niinkun ihan kuluttajan näkökulmasta, sekä ihan kun kyseessä on erityistä hoivaa tarvitsevat.

sit mä voin kertoa miten seksistä kannattaa puhua teinin kanssa, tai siitä miten se täällä onnistui. hyvin meinaan.

sit mä haluisin kertoa tän vuoden opettamista asioista, kohokohdista ja suruista.

ja viimesestä tuli mieleen että haluan kertoa yhdestä ihan erityisestä ihmisestä, jonka jouduin keväällä saattelemaan taivaan kotiin.

mutta nyt postaukset saa odotella. sillä tänään juhlitaan lasten synttäreitä, kera meille tärkeiden ihmisten.
pitää vielä kakut koristella, lumilinna rakentaa... ja sen sellaista.

p.s. lasten iso-mummi pääsee helposti tänne korpeen, kun mein rakkain L hakee sen tullessan ihan ovelta, ja tuo mukanaan tänne. mitä palvelua! meille ja mummille. L on ihan huippu. jokaisella pitäis olla moinen ystävä <3 font="font">

naked truth, pinnallista,

täh? mitä sä sanoit? että mä oon ihan konin näköinen?
- emmä sanonut koni, mä en solvaa naisia. mä sanoin klopin näkönen.
täh? siis miehen näkönen?
- eiku niinku nii nuoren.
aha.

netissä leviää kulovalkean lailla buumi, jossa muotibloggarit ja muut bloggaavat ihmiset esittelevät naamaansa au naturel.
musta se on erittäin tervettä ja upeeta.
että sieltä stailattujen kuvien takaa tullaan ihan luonnollisena esiin.
esim. mun oman teinin on hyvä nähdä että muillakin on joskus finni nenässä, ja tukka huonosti. ja että meikin alla kaikilla on ihan tavallinen iho. ja erikokoiset ja muotoiset silmät. 

mähän olen oman ulkonäköni suhteen toisaalta hiton pedantti ja hysteerinen. toisaalta varmaan näyttää että ihan hälläväliä. emmä osaa pukeutua enkä laittautua, mutta pukeudunpa ja laittaudunpa kuitenkin. mä oon järjettömän ilonen siitä, että mun ihmeellinen aikuisiän finnikausi näyttää väistyneen koska se on ollut mulle todella suuri asia. (lue: todellisuuttakin suurempi asia.) mä nään itseni aika isoluisena, ja miesmäisenäkin ihan, mikä on muiden mukaan suuri harha. yks iso murhe sit vielä naiseuteni kruunu, siis hiukset, jotka mulla vaan ei asetu mitenkään. ikinä. aina näytän vaan siltä kun mulla olis harakanpesä pään päällä.
[sitten jokus ihmettelen ihan semmosia valokuvia jossa vähän sirohko, tavisnaamainen ja siistitukkainen ihminen hymyilee ja on niinkun normaali. joskus itsestäkin tuntuu että suurentelen kauneus"virheitäni" omassa päässäni. ja loppujenlopuksi olen ihan yhtä kaunis kuin muutkin.]

ketä varten haluaisin sitten näyttää kauniimmalta kuin muut? no murua. mä olen sen itselleni jostain kumman syystä saanut, ja sen haluan pitää. emmä missään vaiheessa ole muuttunut mitenkään sen toiveiden mukaiseksi, tai siis yrittänyt olla muuta kun olen. jossei naama kelpaa, tai ihanne on jotaki muuta kun tämmöi entinen urheilija, entinen lähiömutsi, wanna be pretty mut onkin rekka, olis kannattanut jo valintavaiheessa sit ottaa joku muu. mutta itse kun aina ilahtuu toisen sulosen naaman nähdessään, niin on kiva aatella että siitä tuntuu samalta. ja että jos luulen olevani kauniimpi sen silmissä vaikka kun olen laittanut ripsiväriä, niin niissä harhoissani sitä laitan.

töissä mun pyöreä naama ja kääpiömallinen olemus iskee kyllä kohderyhmään. milloin olen söpöli, milloin enkeli, milloin maailman kaunein nainen, ihastuttava prinsessa. kyllä semmoi imartelu tuntuu aina kivalta, mutta kun tietää speksit (sokeus, dementia, yksinäisyys, mielenterveysongelmat, aivovauriot) niin ei mulla kusi päähän nouse, vaikka kauniit sanat ulkonäöstä lämmittää aina naisen sydäntä.

tällänen se on. alaston totuus. tukkavärin valmistumista odottelen.  (joo, köyhät edelleen värjää kotona)
liian isossa hupparissa.
ankkahuulet, sanoo muru.
makuuhuonesilmät se sanoo kanssa. (kalansilmät, ryssäsilmät sanon minä.)
meikittä ja finnittä.

en vieläkään saanu laitettua kuvia tänne ilman mitään intimiteetisuojaa. (toi ng on ihan huippu!) vaikka mitäpä ihmettä tapahtuis jos koko naama näkyisi? olisiko hurjaa jos kadulla joku sanois kaverilleen että "toi bloggaa." tai että "toi on lesbo"? se kun ei meistä mitenkään muuten näy.

vai onko täällä lukijoina joku kakssataakilonen skini joka vihaa erilaisuutta ja haluaa piestä musta paskat pihalle? vai kerrotteko mun pomolle että mä oon lesbo? tai töissä muille? nehän ei varmaan siellä tiedä, kun mä oon niin hiljanen ja eristäytynyt ihminen.

no, eniten haluan ehkä suojella murua, että jos joku sille sanoo että sä oot horationa ihan kusipää. tai jos se saisi jotaki huomiota mun blogin takia mitä se ei halua.

haittaako mua jos joku tietää mitä mieltä mä ihan omalla naamalla olen jostaki säästöistä? tai eutanasiasta? tai loukkaantuuko mun lapsi aikuisena jos se löytää mun blogin ja saa tietää että se on musta ollu ajoittain raivareineen ihan helkatin rasittava? ettenhän mä vaan ole ikinä sitä ehtinyt sille itse kertomaan. tai pistääks räsäsen päivi tai joku muu jeesustelija mut tilille siitä, että oon ihan netissä kertonut että me murun kanssa pussaillaan? tai että sen iho on sileä ja että se tuoksuu hyvälle?

emmätiedä.
ehkä enskerralla koko naama. tai sitten ei.

ehkä lopetan täällä.
ehkä jatkan. ehkä vaihdan maisemia.
ehkä meen salasanan taakse.

ehkä mä taas mietin liikaa.

paukapäät

siis.
sain itellalta blogin kautta viestin että saisin omasta kuvasta arkin postimerkkejä.
koitettiin eilen vähän koira-aihetta sitten, kun emmä noista mukuloista ehkä postimerkkiä halua.
tässä eilisen parhaat otokset. eikä kauheen häävit siis.

näissä kokeiluissa korvat heilui, ja kuola lenti.
hännät paukkas huonekaluihin  ja tyypit tunki toistensa eteen.
paukapäät.
emmätiä. jos koitan vaikka ihan jotaki taidekuvaa jostai paikallaan pysyväisestä esineestä?
*wirn.

teaser

mä aion bloggaa pian muista blogeista, mun blogiin saamasta ensimmäisestä lahjuksesta ja niitä kuvia aion laittaa tästä asunnosta.
nyt saatte kuitenki odotella.

ensin "juhlin" rauhassa työviikon päättymistä kera cesar-salaatin, kuivan luomuvalkkarin ja ihanaisen emäntäni.
palaillaan pian...

hei lukijat!

siis scrollasin vasta itse tonne sivun alalaitaan, ja huomasin että lukijakunta senkun kasvaa.
kiva homma!

mut siis se mitä halusin sanoa, niin hihittelin täällä ääneen tein nimille!
en siis pilkallani, vaan siks kun on niin siistin kuulosta porukkaa siällä. mistä ihmeestä te keksitte niin persoonallisia profiilinimiä?
tunnen itseni ihan mielikuvituksettomaksi tein rinnalla.

hatunnosto ja kumarrus!
[hihittää hieman lisää]

provosoiduinnnn... taas.

mä oon muutenki nyt maanisessa tilassa, ja sit taas provosoiduin ihan kympillä poikkeaman blogissa velloneesta saako deletoida anonyymejä kommentteja ja koska lapsen saa laittaa päivähoitoon ja plaa plaa plaa.

apua!
ihmiset.
täti tän kerran taas saarnaa:
tämä on mun blogi. tänne saa kommentoida, mutta koska tää on MUNMUNMUN mä saan poistaa mitä haluan. syy miksi niin tekisin, ei kuulu kelleen, koska tää on MUN blogi. mä saan tehdä täällä ruudun takana ihan mitä haluan. liittyen näihin teksteihin ja niiden kommentteihin.
jos joku provoaa, vittuilee tai kyseenalaistaa mun kirjotuksia, mä saan ne kommentit poistaa jos haluan. jos joku on erimieltä, mä saan neki poistaa jos haluan.

mä tykkäisin keskustelusta, mutta täällä on usein aika hiljasta.
ja mukautuvaista. ja mukavaa. (kiitti siitä btw!)

jotenki mua ei haittais esim keskustella julkisesti esim. p. räsäsen kanssa perhearvoista tai ihmisoikeuksista. (oon muuten sitäki yrittäny saamatta vastinetta.) 

joskus mä provosoidun ja kirjottelen äreenä. joskus taas ihan sydän rakkautta täynnä kaikkea kohtaan.
välillä mä oon ihan maaninen ja happy, ja sit taas en.
jos joku ei tyylistä tykkää, saa sivua vaihdettua helkkarin helposti. sitä ei tarvi jäädä tänne nutisemaan. mut senki saa kertoo että oon tyhmä jos siltä tuntuu. mulle se ku on kato aika sama.

vielä sanoisin että anonyymiteetin takaa saa täällä huudella. kuuntelen mitä kuuntelen. ja vastaan jos vastaan.

minkään sortin uhkailu netissä ei käy. ei blogeissa eikä keskustelupalstoilla. se on vastoin lakia.

p.s. eräs jonka tekemisten vaikutuksia itseeni ruodin edesmenneessä blogissani, sanoi etten voi niin tehdä koska se on kunnianloukkaamista, vaikka mun mielestä mä kerroin vain miltä musta tuntuu, tai miten asiat on muhun vaikuttanut. sanoin että kun löytää lakimiehen kanssa teksteistäni jotain herjaavaa, niin saa nostaa syytteen. mä pyrin kuitenkin aina oleen korrekti muita ihmisiä kohtaan,* ja kirjottaa vaan minusta, minusta ja mun elämästä, koska täähän on MUN blogi.

* vaikka olis mulla paljon sanottavaa monestakin ihmisestä/tapauksesta/asiasta. to.del.la.

asiaa!

asiaa.
ja aamen. sanon minä. TJEU:
minun aseeni

katja, sä oot mun idoli.

vielä.

mulla on välillä järkyttäviä vaikeuksia alottaa kirjottamista.
kun ei ole asiaa.
tai on, mutta ihan vaan arkista, tai sitten jotakin niin kärkästä ja harkitsematonta, että koitan jättää kirjottamatta.
ihana kun käytte täälä, näin blogina päiväkirjan pito tuntuu mielekkäältä. mutta, mutta...

tuntuu vaan taas siltä että suuntaa tekis mieli muuttaa. en vaan tiedä, laitanko asiat salasanan taakse, vai iskenkö oman naamani ja nimeni tiskiin ja annan palaa. niin monet kun jotakin kautta mut ja perheeni jotenkin tietää, ni onko väliä jos pärstä näkyy tai nimi kuuluu? ei ole treffikutsuja eikä vihaposteja sadellut. enkä usko että niin käy jatkossakaan. naivi typerys kun olen.

nääh.
aika näyttää ja kaipa tää blokki jokskuks ketsuppipulloilmiöks pamahtaa taas... saas kattoa.  

mietintämyssyssä

mulla on mietintämyssyssä muutamat lainit joita olen erinäisistä julkaisuista lukenut.
be aware!

- intoihimoinen parisuhde on vastakohta kestävälle suhteelle. (my ass!)
- keskiluokkaiset vanhemmat suojelevat lapsiaan leikiltä. (kirjotinko mä just vapaan leikin merkityksestä?)
- lapsilla on nykyään vain oikeuksia. ei velvollisuuksia. he eivät kunnioita ketään. (sad but true.)

sit oli vielä artikkeli ihmisistä, jotka syyttävät toisia omista vaikeuksistaan, ja näkevät syyn hankaluuksilleelämässään  muissa ihmisissä/ympäristössä/tapahtuneissa asioissa, eivät itsessään. (tää oli hiton hyvä!)

palaan kun joudat. nyt menen nauttimaan pyhästä hiljaisuudesta, untuvapeitosta ja dekkarista. 

rykäsy

just kun ajattelin laittaa tän blogin tauolle, huomasin statistiikkaa katsellessani että lukijamäärät on kolmin-nelinkertaistuneet parin viime vkon aikana.
mitähä te oikei meinaatte?

onk mut taas lisätty johonki lesboblogi-top sataan?
vai mainittu jossain suomikaksnelosella?

vai mistähä moinen rykäsy?

jääkaapinovi

jääkaapin ovessa on yllättäen lasten kuvia. ja piirrustuksia. ylhällä lukee "love" magneettikirjaimin. muutama hajasana rakkausrunomagneeteista vaeltelee siellä myös [rakkaus.ymmärtää.koskea].
- keltainen kortti ylhäällä on mamille bamin piirtämä traktori.
- himppunen näkyy kulmaa mun voimaantumisjääkaappimagneetista siinä lukee: "amazingly enough I don't give a shit" viiskytlukulaisen rouvan siinä hymyillessä. ostin sen itselleni kun elämä paiskoi mua päähän muutama vuosi sitten. (ero, keskenmeno ja syöpäepäilyjä) ja tuo magneetti seuraa mua jääkaapin ovesta toiseen, luulen. aina.
- sen alla sisustustavaratalon aivan turha vanha kuitti.
- sarjakuvassa koira antaa kissalle "liian märkiä pusuja". se on huumoria.
- mmale kuvassa on mulle piirrtty rakkauden talo ja lumisadetta.
- 0001 kuvassa on kirjasto satavuotta sitten.
- alalaidassa roikkuu mamin kortti jossa on sydämiä ja mein perhe ostoskeskuksen rullaportaissa.
- esikon askartelemassa spiraalimagneetissa on kiinni vielä rutun "hyvän käytöksen tarralista".

jos tää avaa jotaki mun elämästä tää ovi, nii eipä mitään yllättävää tule esiin. arkea, rakkautta ja vähän huumoria tursuu yli äyräidensä. *hymynaama ja sydän*

kaksi haastetta

mä kun kulutan aikaani lukemalla muiden blogeja, niin bongasin kaksi "haastetta".
tässä teille kiertoon:
1) kuva jääkaapin ovestasi. mitä siinä on kiinni? ja miksi! toivoisin vastinetta blogeissaan ainakin piukulta, poikkeamalta, hauwerinelta (en pääse sun blogiin! haloo!!) ja mge:ltä! kiitos! muutkin ystävällisesti saa toimia. (laita linkki blogiisi tonne kommenttilootaan että voin tulla ihmettelemään just sun jääkaappia.)
2) kerro minkälaisen kuvan musta saa tän blogin kautta. kerro! tämänkin haasteen pyydän yllämainittuja esittämään blogissaan, että pääsen vastailemaan teille! (ja muillekin, linkkiä vaan kompsulootaan tänkin osalta!)

haasteellista perjantaita!
t. mama

kyselyn tulokset

VAADIMME LISÄÄ: - henkilökohtaisuuksia	20 (50%)
- valokuvia	14 (35%)
- hyvinvointiasiaa	0 (0%)
- elämäntapa-asiaa	6 (15%)
- muotia, makuja	0 (0%)

Ääniä tähän mennessä: 40

mama kiittää! 

tulokset kertokoon puolestaan. täällä vissiin käydään just sen takia, mitä satun milloinkin kirjoittamaan. elämäntapa-asiat rajoittuu vissiin tähän onnelliseen köyhäilyyn mitä harjoitan. sepä siitä. lisää henkilökohtaisuuksia tuloillaan!

äkä

no on tää kumma.
mulla ei ole kun kipakoita sanomisia.

pitää vissiin toteuttaa omia teesejään ja pitää kirjaimisto kiinni kun ei ole mitään positiivista sanottavaa. 

plääh.