mulla on välillä järkyttäviä vaikeuksia alottaa kirjottamista.
kun ei ole asiaa.
tai on, mutta ihan vaan arkista, tai sitten jotakin niin kärkästä ja harkitsematonta, että koitan jättää kirjottamatta.
ihana kun käytte täälä, näin blogina päiväkirjan pito tuntuu mielekkäältä. mutta, mutta...
tuntuu vaan taas siltä että suuntaa tekis mieli muuttaa. en vaan tiedä, laitanko asiat salasanan taakse, vai iskenkö oman naamani ja nimeni tiskiin ja annan palaa. niin monet kun jotakin kautta mut ja perheeni jotenkin tietää, ni onko väliä jos pärstä näkyy tai nimi kuuluu? ei ole treffikutsuja eikä vihaposteja sadellut. enkä usko että niin käy jatkossakaan. naivi typerys kun olen.
nääh.
aika näyttää ja kaipa tää blokki jokskuks ketsuppipulloilmiöks pamahtaa taas... saas kattoa.
minä tykkään sun blogista just näin. en tunne sua in real life mitään kautta. äsken kävin miettimään, että mitenkäs olenkaan sun blogia päätynyt lukemaan. taisin googlata vauvamahakuvia pari vuotta sitten, että pääsen omaa mahaani vertaamaan.
VastaaPoistamuuntaudu vaan, toivon vain että pystyn lukemaan sun juttuja jatkossakin. oot tollanen ihana, rohkea, selviytyjä. ehkä minäkin joku päivä...
samaa mieltä edellisen kommentoijan kanssa, toivottavasti jatkat juttuja. Itse keräilen rohkeutta elää juuri tuollaista elämää kuin elät :)
VastaaPoistaLempiblogit jäävät tauolle ja siirtyvät salasanan taakse yksi toisensa jälkeen, mikä katastrofi olisikaan jos tällekin kävisi niin! Olet kerta kaikkiaan mahtava kaikin tavoin ja blogisi parasta luettavaa - sopivasti truelife-meininkiä, fiksuja ajatuksia ja sateenkaareilua. Tykkään!
VastaaPoista