en tiedä onko pikkumies älykäs, näsäviisas vai huumoristi. ja onko se perinnöllistä vai tarttuvaa.
usein kun pojan pitää kerätä leikit, se sanoo ettei pysty koska sillä ei ole käsiä. (piilottelee niitä seläntakana.) tänään se huuteli omasta huoneesta mein pyynnöille "en kuule, olen toisessa huoneessa!"
ja nyt se on alkanut kääntyä korkeamman puoleen, huomaan ma.
kun mun äitienpäiväkakku meni piloille ja kävin itkemään, totesi poika pahoitellen "voi jeesus!"
ja tänään kun olin sotkenut pahvilaatikoilla ja jätesäkeillä varastokäytävän, tuli "jeesus" närkästyneeseen äänensävyyn. ja kun hiivin sen huoneeseen äsken. se keskusteli itsekseen "voi jeesus, jeesus, missä ihmeessä mun lapio on? ...tahtosin kaivella hiekkaa..."
asian vierestä ihan, työmaalla wc:stä kuului remonttimiehen suusta topakka "voi saatana!" kun se kurkki katon väliin. totesin remonttimiehelle ettei se saatana siellä ole, ja jatkoin mielessäni että se on täällä potilashuoneen puolella.
*ammatillinen, palvelualtis hymy tähän*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti