kuvittele kuin esikoinen on ihana ja vie piiperot kirjastoon. sillä aikaa minä suorin lenkille neljän karvanaaman kanssa. matkalla metsään hämmästytän laumallani päiväkotituttuja, ja lesoilen miten kivaa koirien kanssa oikeestaan on elää.
sitten mä menen metsään, ja päästän nuorimmaiset vintiöt irti.
sitten.
koira aa säntää remmi perässä kakkosille.
irtioleva koira bee huomaa kaukana toisen koiran ja alkaa puhista ja hyppiä.
allekirjoittanut ottaa kepin, jotta koira bee ei säntää minnekään, varsinkaan kun koira a on kakkosilla puskassa.
koira cee huomaa kepin allekirjoittaneen kädessä, ja hyökkää takaapäin keppiin kiinni, repäisten palan allekirjoittaneen sormesta.
allekirjoittanut tarttuu remmikädellä vertavuotavaan käteensä, väistelee hyppivää koira ceetä, ja huutelee koira aata. ja tsekkaa selkäsilmällä missä koira dee luuhaa.
allekirjoittanut pitelee remmikädellä vertavuotavaa sormeaan ja astuu aan uudelleen kiskaistessa kuoppaan.
allekirjoittaneen nilkasta kuuluu kova poks!
hetken hekottelun ja sadattelun jälkeen allekirjoittanut klinkkaa nöyränä metsästä kotiin.
itsetunnossa ja kädessä on haavat.
nilkka vähän yllättäen toimii.
kyllä. seuraavalle lenkille lähden kiukku pehvassa, ettei vaan sattuis mitään! *wirn*
ai hyvänen aika, luin ensin että niskasta kuului kova poks! ja olin aivan kauhuissani. mutta onneksi se oli "vain" nilkka.
VastaaPoistaonneks ei niska! :)
VastaaPoista"et sä voi niiden kanssa lenkille mennä!" kiljaisi muru tänään, "sulle voi vaikka sattua JOTAIN!" ...hahahaa. nyt jo enempi naurattaa. hitto mikä keikka, mutta tulipa tehtyä. kädenkin haava on ihan ok, kun kotona painoin repaleet paikalleen ja vetäsin hoiturinteippiä ympäri ;)