ihanaa jakaa vanhemmuuden vastuu toisen ihmisen kanssa.
paitsi siinäkohtaa kun valintojen vaihtoehdot on tyyliä a) paska, b) paskempi, c) paskin. joista puolisokaan ei osaa valita meille oikeinta.
kun sulta kysytään laitatko kaksivuotiaan isojen ryhmään, vai viisivuotiaan pienten ryhmään vai lapset eriryhmiin niin mitä sä tekisit?
faciliteetit on kuitenkin ne, että toinen lapsista on uusissa sosiaalisissa tilanteissa täysin autistinen ja kesäaikana ympärillä vaihtuu lapset ja aikuiset monta kertaa ennen syksyisiä "oikeita" ryhmänmuodostumisia, niin on tässä helvetillinen päätös kaatumassa omaan niskaan.
äst äst äst. tätä varten on päiväkodin johtajat keksitty, että ne tekee "tyhmät päätökset, joita voi sit arvostella mielessään. nyt tulee vastuu omista päätöksistä ihan omaan niskaan.
...vaikka arvostan sikapaljon sitä että kysytään edes, mutta saakeli että vastuun taakka on raskas...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti