liikutus

hiivatti.
pakkailin tärkeät paperit muuttolaatikkoon. juutuin lukemaan printit pojan raskaus- ja synnytyskertomuksesta. en tiedä mikä ihme niissä on, mutta liikutus valtasi mielen ja edelleen kurkkua kuristaa.
aikamoista.
olen mä ihme sankari, kun taas kerran yhden synnytyksen reippaasti väänsin.
miten tommonen virallinen, sieluton raportti saakin mielen ihan herkäksi?
olinkse minä? olikse me? niinkö se poika mein lapseksi tuli?

aivan mahtavuutta että elämässä tapahtuu moista ihmeellistä...