totaalisen kilahduksen vältin menemällä sänkyyn 19.30 ja sieltä se uni onneks tuli suht samoin tein. heräsin toki 5.30, mutta raivaritila lieveni.
pyysin esikkoa katsomaan penskoja tänään, että voin/voidaan murun kanssa vähän hengähtää. käydään penkkiurheilemassa, ja suunnitelmissa oli leffa/illallinen/yhdet, mutta muru perhana heräsi kuopuksen rääkäsyyn 3.20, joten vituiksi meni ilmeisesti tämäkin päivä.
en tajua kuinka kauan tätä kukaan jaksaa järjissään?
tuntuu että vaikka kuinka yritän, kaikki menee päin hemmettiä kuitenkin.
ehkä lakkaan vaan yrittämästä, ja annan elämän soljua eteenpäin.
kyllätäähelpottaa.
kyllätäähelpottaa.
kyllätäähelpottaa.
joku kaunis päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti