miten pelon kanssa eletään?

aika kireähkö tunnelma on ollut kotona.
muru lähtee poikulin kanssa lataamaan akkuja maalle.

mua pelottaa. kaikki.

mun on todella vaikea elää näiden pelkojen kanssa.
mä olen äärettömän ahdistunut. en saa henkeä. en saa syötyä. en saa nukuttua. kävelen ympyrää. paino putoaa. kädet tärisee.

en ole pelännyt antaa itseäni toisen käsiin, vaikka aiemmista vastoinkäymisistä viisastuneena olis pitänyt muistaa että toiselle antautuminen voi johtaa omaan tuhoon.

luulin että olin näistä paskoista (omista pelon tunteista) päässyt jo eroon. ja nyt ne paskat on taas housuissa.

jos tuo päättää lähteä täältä kokonaan, musta ei ole mitään jäljellä.
pärjään yksin. tiedän sen. mutta en missään tapauksessa halua elää ilman tuota ihmistä. en. missään. tapauksessa.

hengitä. koita elää. usko rakkauteen.

rakkaus näkyy hyllyissä, osa 2.

"kaappi haettu, nou probs!
luv U <3"

että sillai.

en tajua miten se viitii ees mun puolesta* hakea jotain itselleen täysin merkityksettömiä, raskaita, vaikeesti autoon saatavia kaappeja, taloista joissa ei ole hissejä.
ihana ihana ihana nainen.

iso plussa mun mustakantiseen vihkoon ja rakkautta päälle.

*mulla, siis citynaisella, ei ole ajokorttia...